Olympialaisiin valmistautuva Kiina on aiheellisesti huomion kohde kansainvälisenä sananvapauden päivänä. Mikään muu suuri valtio ei samalla tavoin rajoita tiedon kulkua.
Pekingin olympialaiset ovat päivä päivältä lähempänä. Samaan aikaan Kiinan antamien lupausten toteuttaminen näyttää olevan päivä päivältä kauempana.
Kiinan sananvapaus- ja ihmisoikeustilanne oli esillä, kun Peking haki olympialaisia. Tuolloin Kiina lupasi, että kansainvälinen lehdistö voi raportoida maasta vapaasti. Todellisuus on kulkenut aivan toiseen suuntaan. Olympialaisten lähestyessä Kiina on tiukentanut sisäistä valvontaansa ja kaventanut ulkomaisten tiedotusvälineiden toimintamahdollisuuksia. Muun kuin viranomaisten suodattaman tiedon saanti tiibetiläisten ja uiguurien asuttamilta alueilta alkaa olla käytännössä mahdotonta.
Monia toisinajattelijoita ja aktivisteja on hiljennetty, ja internetin käyttöä valvotaan tuntuvasti. Sananvapauden tukahduttajana Kiina on suurista valtioista aivan omaa luokkaansa. Toimittajia ja nettikirjoittajia on Kiinan vankiloissa enemmän kuin missään muualla.
Suomessa on usein ja aiheellisesti kiinnitetty huomiota Venäjän sananvapaustilanteeseen. On kuitenkin tarpeen muistaa, että Kiinaan verrattuna tässä huolessa on suuri laadullinen ero. Venäjällä kyse on siitä, että sananvapauden toteutuminen on yhä mahdollista. Kiinassa se on rakenteellisesti mahdotonta.
Venäjällä suurin ongelma liittyy tätä nykyä tiedotusvälineiden omistukseen ja siihen, että riippumattoman journalismin käsite on huonosti kehittynyt. Monen tiedotusvälineen sisältöön ei voi luottaa, eikä tämä johdu vain valtion valvonnasta.
Vastaavasti Venäjällä on erittäin rohkean sananvapauden saarekkeita, lähinnä pieniä lehtiä, joissa journalistit panevan itsensä likoon jopa henkensä kaupalla. Eikä internetin sisältöä ole Venäjällä ainakaan toistaiseksi kontrolloitu.
Osa Venäjän sananvapausongelmista johtuu valtion toimista, osan takana on muita syitä. Läntistä Eurooppaa paremmin Venäjän tilannetta voikin verrata vaikkapa Turkkiin tai Meksikoon. Nekin ovat periaatteessa demokraattisia maita, mutta Turkissa on säädetty hyvin kyseenalaisia lakeja. Meksikossa tapettiin viime vuonna kuusi toimittajaa työnsä vuoksi.
Kaikkein vaarallisinta toiminta on Irakissa, jossa uutisvälityksen hintana viime vuonna oli 65 tapettua journalistia. Sekin kuvastaa, millaiset olot ovat maassa viisi vuotta Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkeen.
Kansainvälisenä sananvapauden päivänä on kuitenkin paikallaan kiinnittää suurinta huomiota juuri Kiinaan.
Sananvapautta ei ole tunnettu Kiinassa koko kommunistivallan aikana, ainoastaan tukahduttamisen asteet ovat vaihdelleet.
Olympialaisten boikotointi ei tule kysymykseen, mutta tilanteesta ei pidä myöskään vaieta. Suomalaisista urheilijoista Wilson Kirwa ja Manuela Bosco ovat kiitettävästi antaneet kasvonsa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Kiina-kampanjalle Suomessa.
Omia ajoittaisia käytännön ongelmia on Suomenkin kaltaisissa maissa. Esimerkiksi kysymys yksityisyyden suojan ja sananvapauden eli kahden perusvapauden suhteesta on jatkuvasti ajankohtainen. On silti hyvä muistaa, millä tasolla Suomessa oikein ollaan: amerikkalaisen Freedom House -järjestön tilastoissa Suomi on sananvapaudeltaan maailman ykkönen. Tältä pohjalta on hyvä lähteä esittämään mielipiteitään vaikkapa Oulussa tänään lauantaina järjestettävässä vapaan sanan tilaisuudessa.