Työnantajien linnakkeessa Helsingin Eteläranta 10:ssä heiluu suuri luuta. Elinkeinoelämän keskusliitosta on kuulunut lisäksi reippaita ehdotuksia työajan pidentämisestä ja palkkojen alentamisesta.
Ensin sai lähteä toimitusjohtaja Mikko Pukkinen. Hänen tilalleen tuli hallituksesta elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Perjantaina sai mennä Pukkisen oikeana kätenä toiminut työmarkkinajohtaja Jukka Ahtela, joka käytännössä neuvotteli vuorineuvosten haukkuman raamiratkaisun ja hylkäämän koulutusvapaasopimuksen.
Tästä kaikesta on helppo päätellä, että työnantajien etujärjestö asettautuu uuteen järjestykseen. Ratkaisujen taustalla on se, että Suomi on paitsi talous- myös rakennekriisissä. Niiden ratkaisussa EK:lla on työnantajien ykkösnyrkkinä avainasema.
Uusi johto on tullut julkisuuteen uusin ajatuksin niin raisusti, ettei moista ole nähty Suomessa miesmuistiin. EK on ottanut aloitteen käsiinsä samalla kun työntekijäjärjestöt joutuvat lähinnä äimistelemään ja torjumaan työnantajien avauksia.
STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää onkin jo toivonut, että työmarkkinaosapuolet voisivat vetäytyä välillä julkisuudesta perinteisiin kabinettineuvotteluihin. Niiden aika tulee ensi vuonna, kun aletaan tehdä uusia työehtosopimuksia.
EK:n asemiin ajosta on lupa päätellä, ettei se tällä kertaa aio lähteä neuvottelemaan työmarkkinoiden raamiratkaisusta. Viimeksi se tuli mukaan vastahakoisesti.
Etelärannassa on hyvä muistaa, että neuvotteluihin tarvitaan kaksi osapuolta ja ettei tärkeintä ole työmarkkinaratkaisun muoto vaan sisältö. Siellä pitäisi olla muistissa, että edellinen liittokohtainen työmarkkinakierros päätyi kalliisiin palkkaratkaisuihin.