Itävallan vaalitulos loi maahan tilanteen, josta tuskin selvitään nopeasti ulos. Todennäköisim-mältä hallitusvaihtoehdolta näyttää sosiaalidemokraattien ja konservatiivien yhteis-hallitus eli suuri koalitio.
Itävallan sunnuntaisten vaalien voittajia ja häviäjiä voi laskea useammalla tavalla. Selvää on se, että liittokansleri Wolfgang Schüsselin johtama konservatiivinen ÖVP sai pahasti siipeensä. Vielä epävirallisten tulosten mukaan sen osuus äänistä putosi peräti kahdeksalla prosenttiyksiköllä runsaaseen 34 prosenttiin.
Myös maan toinen pääpuolue, sosiaalidemokraattinen SPÖ menetti ääniosuuttaan, mutta vain noin prosentin. Kun konservatiivien osuus romahti paljon rajummin, sosiaalidemokraatit pääsivät juhlimaan vaalivoittoa. Näin siksi, että puolueesta tuli maan suurin. Se merkitsee lähes varmasti sitä, että Euroopan poliittisten johtajien kaartiin ilmestyy uusi kasvo, sosiaalidemokraattien johtaja ja tuleva liittokansleri Alfred Gusenbauer.
Maanosan näkyvimpiin johtajiin kuuluneen Wolfgang Schüsselin osa on väistyä sivummalle. Vaalitulos tosin antaa sijaa erilaisille taktisille kuvioille.
Itävallan vaalitulokseen liittyy useita kiinnostavia, jopa yllättäviä piirteitä. Äärioikeistolainen vapauspuolue FPÖ menestyi vaaleissa paremmin kuin neljä vuotta sitten, vaikka se hajosi kahtia kesken vaalikauden. Puolueesta lähtenyt, eurooppalaisen politiikan muutaman vuoden takainen ongelmakasvo Jörg Haider näytti vievän uuden BZÖ-puolueensa parlamenttiin. Ääntenlaskennan vielä ollessa kesken tilanne tosin oli täpärä.
Vihreät pystyi nostamaan ääniosuutensa yli kymmenen prosentin. Se on siten maanosan vahvimpia ympäristöpuolueita.
Tärkein kysymys runsaan kahdeksan miljoonan asukkaan maassa kuuluu nyt, millainen hallituskokoonpano näistä aineksista syntyy.
Sosiaalidemokraattien ja vihreiden edustajamäärä ei riitä enemmistöhallituksen muodostamiseen. Rankan tappion kokenut konservatiivipuolue sen sijaan pystyisi kokoamaan niukan enemmistön 183-jäseniseen parlamenttiin, jos Schüssel kelpuuttaisi mukaan vapauspuolueen ja haiderilaiset. Aivan mahdotonta se ei ole, sillä Schüsselille se toisi jatkon liittokanslerina. Hänen poliittinen pelisilmänsä on tarkka, ja sivuroolit maan politiikassa häntä tuskin kiinnostavat. Elinvoimaista koalitiota kyseiset kolme puoluetta tuskin kuitenkaan pystyisivät rakentamaan, sen verran vahvoja ovat osapuolten keskinäiset epäluulot.
Sen jälkeen vaihtoehtoja on jäljellä käytännössä yksi: saksalaismallinen pakkoavioliitto, jossa sosiaalidemokraatit ja konservatiivit suostuvat asettumaan samaan hallitukseen. Juuri näin tehtiin vuosi sitten Saksassa, kun sen enempää kristillisdemokraatit kuin sosiaalidemokraatitkaan eivät kyenneet kokoamaan hallitusta pienten puolueiden avulla.
Tuon koalition synty vaati nöyrtymistä kummaltakin puolueelta. Liittokansleri Gerhard Schröderin osana oli poistua areenalta kitkerin mielin. Hän ei halunnut hallitukseen vastapuolen eli kristillisdemokraattien johtajan Angela Merkelin kanssa. Samanlaisessa tuskaisassa asemassa on nyt Schüssel.
Itävallan hallitusneuvotteluista voi odottaa vaikeita. Jos ja kun suuri koalitio syntyy, eivät hankaluudet välttämättä edes lopu. Suuri koalitio hallitsi maata vuosien 1986 ja 1999 välillä. Sen ongelmat loivat Haiderin johtamalle äärioikeistolle suotuisan kasvualustan. Saksassa kahden perinteisen poliittisen vastustajan asettuminen samaan hallitukseen taas on johtanut hankalien päätösten väistelyyn. Sekin tauti voisi tarttua Itävaltaan.