Kärkkäisen kauppakeskus avattiin Ylivieskassa maanantaina. Se ei ole mikä tahansa maaseutumarketti, vaan koko maan mitassa poikkeuksellisen suuri kaupan keskittymä. Myymälätilaa on enemmän kuin Oulun kupeessa sijaitsevassa Zeppeliinissä tai maankuulussa Tuurin kyläkaupassa; likimain saman verran kuin Ylivieskan päivittäistavarakaupalla yhteensä.
Jos ajatellaan vain rahaa, kauppakeskuksen synty merkitsee melkoista eurovirtaa alueelle. Tällainen tavaratalohan ei elä pelkästään oman kylän ostoista. Todennäköistä on, että osa siitä ostovoimasta, jota läänin eteläosasta on suuntautunut Oulun ja Kokkolan tavarataloihin tai Tuurin kyläkauppaan, kulkee vastedes Ylivieskaan.
Jos tällainen mammuttimainen kauppakeskus nousisi Oulun tai muiden suurten kaupungin ulosmenoteiden varteen, siitä käytäisiin melkoinen kädenvääntö. Ylivieskassa ei. Ainut, mistä paikkakunnalla hieman elämöitiin, oli se, tuleeko kaupunki osakkaaksi alussa rahoitusvaikeuksiin ajatuneeseen kauppakeskuksen kiinteistöyhtiöön. Päätös oli myönteinen, mutta tämä ei kuitenkaan toteutunut.
Taloudellinen vaikutus Ylivieskaan ei ole yksiselitteisen myönteinen. Kokemukset muualta maasta ja maailmalta osoittavat jättikaupan hyödyttävän pääasiassa vain itseään ja vieressä olevia liikkeitä. Kaupan painopiste siirtyy vääjäämättä sen kulmille. Vaara on, että Ylivieskan keskusta näivettyy entisestään.
S-ryhmään kuuluva KPO-konserni on jo tehnyt päätöksen uuden S-marketin rakentamisesta Kärkkäisen viereen. Vastaavasti ydinkeskustaan jäävän liiketilan paikalle tulee vaatimattomampi myymälä. Etäällä Kärkkäisestä sijaitsevat palveluun panostavat erikoisliikkeet sekä ruokakaupat joutuvat ahtaalle.
Vähintään yhtä suuren hallan kauppakeskus aiheuttaa naapurikunnissa, missä muiden kuin ruokakauppojen menestyminen on tähänkin saakka ollut kiikun kaakun.
Keskustan ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus on rakennettu henkilöautojen ehdoilla. Usein unohdetaan, että autolla ajaminenkin maksaa. Se ei maksa vain yksilölle, vaan myös yhteiskunnalle, jolta vaaditaan parempia teitä ja leveämpiä liittymiä.
Jättikauppa ei lohduta lohduta niitä, joilla ei ole omaa autoa tai joilla on muita rajoituksia liikkua, kuten huonokuntoisia ikäihmisiä.
Kauppakeskus tuo mukanaan lähes satakunta uutta työpaikkaa, mitä on syytä tervehtiä ilolla näinä ankeina aikoina, jolloin ilouutiset työpaikkarintamalta ovat olleet vähissä. Työpaikkojen loppusaldo voidaan kuitenkin laskea vasta muutaman vuoden päästä, kun nähdään, minkä verran kauppoja kuolee tai minkä verran niitä muutetaan palveluliikkeistä laatikkoliikkeiksi.
Suurin vaikutus kauppakeskuksella on kuitenkin ihmiseen itseensä. Amerikkalaistyylisestä ilmanaikuisesta shoppailusta, mitä tämäkin tukee, on tullut yksi keskeinen vapaa-ajan viettotapa. Ihmiset lähtevät perhekunnittain, urheiluporukoissa tai vaikkapa kotitalousnaisten ryhmässä viettämään aikaansa marketteihin ilman sen suurempaa tarvetta ostaa jotain.
Tämäntyylisen kaupan koko idea perustuu siihen, että ihmiset tekevät heräteostoja. Näin tuetaan kestämätöntä kehitystä - turhaa kulutusta. Ihmissuhteet ja ihmisten välinen kanssakäyminen pyörivät tavaramarkkinoiden ehdoilla. Se on surullista.