Oululaista katukuvaa katsellessa on vaikea arvata, ketkä ovat olivat sunnuntaina mahtihenkilöitä. Aika paljon heitä oli. Kunnallisvaaleissa annettiin 51 854 ääntä. Äänioikeutettuja kaupungissa oli 100 109. Äänestysprosentti oli 51,8.
Jokainen uurnilla käynyt oululainen sai käyttää likimain kahden ihmisen äänivaltaa. Sellaisen mahtiaseman kunnallisvaaliin osallistunut sai pyytämättään. Kääntäen kävi niin, että lähes joka toinen lahjoitti äänioikeutensa jollekulle muulle, sattumanvaraisesti. Esimerkiksi vaaliin osallistunut naapuri sai lisää valtaa.
Valtuustot valitaan täysimääräisiksi, vaikka kansalaiset olisivat kuinka laiskoja äänestäjiä tahansa. Täysimääräisesti ne käyttävät valtaansakin päättäessään lähiympäristömme muovaamisesta tai palvelujemme rakenteesta. Kummallista, että niin moni jättää vaikuttamatta tärkeän päätöksentekijän laatuun. "Aivan sama ketkä siellä istuvat" on täysin paikkansa pitämätön väite.
Yhdenkään oululaisen ei kannata virnuilla sille, kuinka laiskasti talousvaikeuksien kanssa painiskelevan Vantaan asukkaat äänestivät. Tai sille, kuinka passiivista oli suuren muuttotappion kouriin joutuneen Kainuun väki. Osanotto kasvavassa teknologiakaupungissa Oulussa oli vain muutamia kymmenyksiä runsaampaa. Oulun vaalipiiri kokonaisuutena oli vähän virkumpi, kiitos ympäröivän maakunnan.
Hieman voi ilahtua siitä, että kaupungin äänestysprosentti nousi edelliskerrasta muutaman prosenttiyksikön. Mutta vain hieman. Neljä vuotta sitten osallistuminen jäi surkeaan 47,7 prosenttiin. Kehityksen suunta siitä voikin olla vain ylöspäin.
Valtuuston kokoonpano Oulussa tai muissa matalan äänestysprosentin kunnissa olisi ehkä muuttunut vain hieman, jos äänestysinto olisi ollut vaikka parikymmentä prosenttia parempi. Silloinkaan ei olisi ylletty maan huippulukuihin.
Aivan varmaa silti on, että osin eri väkeä tulisi valtuustoissa istumaan. Aivan turhaa on silti miettiä, mihin suuntaan muutos olisi mennyt. Sitä ei tiedä kukaan. Eivät edes äänestämättä jättäneet. Heissä on moneen poliittiseen suuntaan kallistuvia.
Vasta paikkakunnalle muuttaneet saattavat kokea ehdokkaat vieraiksi. Yleistyneet vaalikoneet korjaavat sen vaivan napakasti. Vaalien yhteydessä tehdyistä haastatteluista huomasi, että varsinkin nuoret löytävät sieltä näppärästi sopivan ehdokkaan. Jos kotona ei ole yhteyttä, verkossa voi käydä vaikka kirjastossa. Virkailijat jopa opastavat koneen käytössä.
Kokemuksesta tiedän vaalikoneen antiin tutustumisen kiintoisaksi. Näyttää se olevan yllättävääkin. Ja sehän vain piristää elämää.
Joskus huonosta äänestysprosentista nolostuneet tai sen takia ehkä asemiaan menettäneet poliitikot ovat sysänneet syyn tiedotusvälineille. Onpa kuultu sellainenkin mielipide, että uurnilta jättäytymistä harkitsevien mielipiteitä ei olisi saanut julkaista. Median tehtävä on kertoa myös sellaisista näkemyksistä. Samat välineet kertovat kuitenkin painokkaasti, miksi kannattaa äänestää.
Joskus poliitikotkin voisivat yrittää ihan itse, vieläpä yhteisymmärryksessä. Kuulostaisi oikein komealta, kun he kajauttaisivat, että äänestäkää ketä äänestätte, kunhan oikeuttanne käytätte.
Sellaista on turha odottaa. Jokaisen poliitikon puheesta havaitsee, että hänen mielestään äänestäminen kannattaa vain, kun valitsee hänen puolueensa. Niin ajatellessaan poliitikot ovat väärässä. Demokratian ydin on jäänyt heille vieraaksi.