Kuntavaalit lähestyvät huolestuttavalla tavalla. Huolestuttavaa tässä on se, että mitä lähemmäs vaalit tulevat, sitä heikommin ihmiset tuntevat poliitikkoja ja sitä useampi aikoo jättää kokonaan äänestämättä. Voi olla, että vaalitulos joudutaan arpomaan lottokoneella.
Äskeisen kyselyn mukaan alle puolet ihmisistä tietää, mitkä puolueet ovat maamme hallituksessa. Aika moni sentään vielä tietää, ettei Kekkonen vissiin enää ole kulkutautien ja yleisten naisten ministeri, vaan pääministerinä istuu nykyisin tämä Mikäse Nytoli. Moni arvasi jopa sen, että hän kuuluu siihen yhteen puolueeseen joka on ninku hallituksessa.
Hyvin harva muistaa, että se muuan ministeri on se sellainen vähän nulikan näköinen ja sitten tää tää tää ulkoministeri tai jotain on se semmonen jolla on hampaat. Eurooppa-, Aasia- ja Etelämannerministerin henkilöllisyys on täyttä hepreaa. Tekstiviestintäministeriksi saa eniten ääniä Johanna Tukiainen, ja hevosottoministeriksi arvuutellaan tasapäisesti Maajussi-Jussia, BB-Henkkaa ja Idols-Sylviä.
Ei siinä mitään, eihän kuntavaaleissa tarvitse ministereitä tietääkään, kun heitä ei nyt valita, eikä ehdokkaitakaan tarvitse tuntea, koska nykyisin voi näppärästi äänestää vaalikoneella. Sinne kun laittaa parikymmentä ruksia, niin hokkuspokkus, ruudulle kimmahtaa paras mahdollinen ehdokas, jopa useampia. Tosin sen verran vaivannäköä äänestäjältä vielä vaaditaan, että hänen täytyy käydä ruksimassa oikea ehdokas äänestyskopissa. Kai senkin voisi jättää koneen tehtäväksi: äänestäjä vain tekisi tilauksensa nettiin, joka sitten valitsisi sopivan ehdokkaan valtuustoon.
Kuitenkin yleisesti ottaen poliitikkojen pitäisi tuntea huolta tuntemattomuudestaan. Tuossa edellä jo mainittiinkin liuta tosi-tv:n sankareita, joista kannattaisi ottaa oppia. Eduskuntaan on jo asennettu kamerat, joiden saalista voi seurata netissä vaikka reaaliajassa, mutta eipä se saalis kovin hääviä ole. Poliitikot siellä puhua pälättävät ihan käsittämättömiä ja usein jopa selvin päin. Tuskin koskaan kuuluu örinää tai piip-sanoja, ja äärimmäisen harvoin nähdään myös nakuilua tai muuta jännää. Kukaan ei näytä yrittävän iskeä toistaan, vaikka eduskunta on sillä alalla maamme huomiota herättävimpiä paikkoja.
Jos poliitikot haluavat vähänkään kilpailla kuuluisuudesta esimerkiksi Big Brotherien kanssa, formaattia on muutettava. Ensinnäkin kamerat
on sijoitettava strategisesti oikeisiin paikkoihin, kuten eduskunnan saunaan ja hallituksen iltakoulun pöydän alle. Tarjoilua on parannettava tuntuvasti, ohjelmaan saatava vauhtia ja esiintyjien nimet on vaihdettava vetävämmiksi. Kuka jaksaa katsoa esimerkiksi Matti Vanhasta puhumassa taloudellisesta tilanteesta selvin päin ja vaatteet päällä. Toista olisi, jos Hullu Hallitus -ohjelmassa HH-Masa kännissä örisisi puuta heinää ja samalla riisuisi kravattinsa, paitansa, housunsa ja niin edelleen yrittäen samalla sisukkaasti iskeä vastapäätä istuvaa HH-Liisaa. Kyllä riittäisi katsojia ja päivittelyjuttuja lehdissä.