Poliittinen retoriikka on joskus uskomattoman mahtipontista. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma luonnehti sopua kuntauudistuksesta historialliseksi. Tuollainen suitsutus onnistuu vain, kun toimii itse tekijänä ja tekojensa tuomarina.
Matti Vanhasen hallitus pääsi keskiviikkona Hannes Mannisen johdolla vihdoinkin sopuun loppukautensa suurimmasta sisäpoliittisesta haasteestaan, kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (Paras). Hallitus toimi taitavasti, sillä se oli roikottanut myös oppositiota mukana Mannisen vetämässä rakenneryhmässä. Niinpä tällä kertaa ei kuultu tavanomaista opposition laulukuoroa, joka yrittäisi hoilata suon silmään koko puitelain.
Kuntasopu on poliittisesti merkittävä, koska se poisti synkät pilvet punamultayhteistyön yltä. Myös hallituksen uskottavuus koheni, kun se pystyi osoittamaan, että se kykenee tekemään päätöksiä vaikeissa asioissa, joissa keskustan ja SDP:n kannat olivat hyvin etäällä tosistaan.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kehua retosteli estottomimmin saavutettua sopua, puitelaiksi kutsuttua poliittista sopimusta tulevan lain sisällöstä. SDP:n puheenjohtajan mukaan kyseessä on historiallinen sopu, kuntakentän merkittävin uudistus koko sodanjälkeisenä aikana.
Kuntaministeri Manninen vältti ylisanoja ja käytti tiedotteessaan huomattavan maltillisia ilmauksia ja kuvasi realistisesti sitä, mitä oli sovittu. Hän puhui vain poliittisesta yhteisymmärryksestä, joka mahdollistaa kunta- ja palvelurakenteiden tasapainoisen kehittämisen.
Keskustan päälehti Suomenmaa sen sijaan laittoi torstaina Mannisen ison kuvan etusivulleen ja repäisi sen alle otsikoksi: historiallinen sopu. Ilmaisu oli napattu Heinäluoman suusta. Lehti pani pääkirjoituksessaan perjantaina vielä paremmaksi . Historiallinen valmistelu johti historialliseen sopuun, se julisti.
Poliittinen retoriikka on sukua savolaisten tavalle puhua. Vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen avaa suunsa. Jotkut tutkijat ovat nimittäneet nykyajan mediapoliitikkoja puppugeneraattoreiksi. Ilmaisu tarkoittaa sitä, että puhetta kyllä piisaa, mutta sillä, mitä poliitikko sanoo, ei ole niin väliä. Pääasia, että hän näkyy, kuuluu ja on esillä. Äänestäjät kun eivät kuitenkaan muista tarkasti, mitä hän sanoo.
Siihen kai Heinäluoman mahtipontisuuskin perustui. Hän halusi antaa äänestäjille asianosaistodistuksen. Asia on vaikea. Heinäluoma saattoi olettaa, että harva äänestäjä lähtee tarkistamaan papereista ja tilastoista omin silmin, korvin ja aivoin, pitääkö hänen arvionsa kuntasovun historiallisuudesta paikkansa. Hän esitti siitä poliittisen arvion.
Äänestäjät tuskin myöskään lähtevät joukolla tutkailemaan Paras-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita ja perusteluja ja miten ne toteutuvat. Siitä avautuisi paljastava näkökulma, mutta poliittinen huomio keskittyy nyt keskustan ja SDP:n voittojen ja tappioiden laskuun, vaikka se on sivuseikka uudistuksessa. Pääasia on, miten kunnalliset palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa.
Totuus paljastuu pikku hiljaa vasta vuoden 2009 jälkeen, jolloin joudutaan arvioimaan ja päättämään, mitä sitten tehdään, jos oletettu vapaaehtoisuus ei johda toivottuun tulokseen. SDP:n johtaja saattoi luottaa tämänkin takia siihen, etteivät suuret sanat hänen suutaan halkaise -- ainakaan nyt. Politiikka on erikoinen arvostelulaji, koska siinä asianosaiset saavat arvioida omia tekojaan. Mitä siitä tulisi, jos samaa periaatetta sovellettaisiin esimerkiksi mäkihyppyyn tai taitoluisteluun?
Paras-hanke käynnistettiin, koska kuntatalous uhkasi ajautua kriisiin vuoden 2009 jälkeen kustannusten nousun ja eläkeläisten määrän kasvun takia. Alkuperäisissä hallituksen asiakirjoissa puhuttiin kuntien määrän vähennyksistä, ja sitä viestiä välitti aikansa myös Manninen, kunnes omat panivat hänelle kapulan suuhun. Mikä nyt sitten tapahtuu?
Heinäluoman ronskin arvion mukaan kuntien määrä voi jopa puolittua kymmenessä vuodessa. Nyt kuntia on 431. Toisten arvioiden mukaan kuntien määrä voi vähentyä sadalla. Pääministeri Matti Vanhasen mukaan kuntien määrä vähenee 50--100:lla kahdessa vaalikaudessa. Noissa arvioissa paljastuu "historiallisen" kuntasopimuksen arvo. Kukaan ei tiedä, koska konkreettisia päätöksiä ei tehty, vaan ne lykättiin jatkovalmistelun varaan. Niille luotiin vain uusia edellytyksiä -- paremmat kepit ja porkkanat. Kuntataloutta sopeuttavia konkreettisia päätöksiä olisi voitu tehdä Suomessa kaikessa rauhassa vuodesta 1993 lähtien, jolloin selvitysmies Timo Relander jätti oman raporttinsa Esko Ahon hallitukselle. Mutta niitä ei haluttu tehdä laman paineissa eikä sen jälkeenkään. Niitä ei tehty myöskään Paras-uudistuksessa. Hyvien kuntapalvelujen toteutukseen Suomelle riittää sata kuntaa. Sitä lähelle ei päästä edes Heinäluoman laskutavalla. Jos päästäisiin, kuntasopu olisi historiallinen.