Suurilla medioilla ei ole selkeitä sääntöjä siitä, milloin juttuja voidaan rakentaa nimettömien lähteiden varaan. Päätoimittajat ovat varovaisia arvioidessaan pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) lautajupakkaa.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen sanoo, että lehti ei olisi uutisoinut yhden nimettömän lähteen varassa väitettä, jonka mukaan jokin rakennusliike olisi maksanut erän Vanhaselle tarkoitettua erikoishöylättyä lautaa.
STT kysyi Meriläiseltä ja kolmen muun suuren median päätoimittajilta, toimiko Yleisradion Silminnäkijä-ohjelma oikein siinä, miten se käytti lähdesuojaa Matti Vanhasen lautajupakassa.
"Yhden nimettömän lähteen varassa ei Helsingin Sanomat olisi asiaa uutisoinut. En olisi itse - eikä lehtenikään olisi - ylipäänsä lähtenyt toimimaan yhden lähteen varassa", Meriläinen sanoo.
Yleisradion uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen kertoo, että Ylellä ei ole yksiselitteistä tai ehdotonta ohjeistusta siitä, milloin nimettömiä lähteitä voi käyttää.
"Oleellista on se, että jos lähde esiintyy nimettömänä, vastuu siirtyy toimittajalle ja toimitukselle. Lähdesuojaa pyydettäessä pitää erityisen tarkkaan harkita, voiko lähteeseen luottaa."
Jääskeläinen ei ota kantaa lautajupakkaan. Näin semminkin, kun päätoimittajan vastuu Silminnäkijän tiedoista kuuluu TV2:n päällikölle.
Lähteen motiivi punnittava
Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ei halunnut antaa loppuviikosta lausuntoa nimettömien lähteiden käytöstä. Asian arkuutta kuvastanee, että myös MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila ja Aamulehden päätoimittaja Jorma Pokkinen kommentoivat asiaa vain oman mediansa osalta.
"Nimettömiä lähteitä voidaan käyttää, jos tapaus on sekä poikkeuksellinen että merkittävä. Yksi ainoa nimetön lähde on vaikea juttu. Silloin pitää olla erittäin vahva arvio siitä, että lähde on luotettava", Ylä-Anttila muotoilee.
Aamulehden Pokkisen mukaan nimettömän lähteen käytössä on arvioitava erityisesti tämän motiivia.
"Pitää selvittää, onko lähteellä mahdollisesti vahingoittamistarkoitus, henkilökohtainen intressi tai etu ajettavana."
Myös Helsingin Sanomien Meriläinen korostaa kriittisyyttä. "Se on tavallaan korvaus median antamasta lähdesuojasta."
Erilaisia työkalupakkeja
Silminnäkijän lähde teki Ylen kanssa kirjallisen sopimuksen siitä, että hän tulee tarvittaessa todistamaan valaehtoisesti oikeuteen. Myös Helsingin Sanomat tekee Meriläisen mukaan joskus vastaavia sopimuksia, ne "ovat mukana työkalupakissa".
"Aamulehti ei ole tuomioistuin. Me emme tee tuollaisia sopimuksia. Aamulehden tavoitteena ei ole saattaa asioita oikeuteen", sanoo puolestaan Pokkinen.
Myöskään MTV3 ei ole sopinut lähteidensä kanssa todistamisesta oikeudessa.
"En edes tiedä, miten pätevä sellainen sopimuspaperi lopulta on", Ylä-Anttila makustelee.
Sen sijaan suunnitelmista lähdesuojan kaventamiseksi Suomessa kaikki neljä päätoimittajaa ovat samaa mieltä: sitä ei saa heikentää.
"Tässä pitää nähdä yksittäistapausten yli ja hahmottaa lähdesuojan perimmäinen tarkoitus. Tyypillisesti vinkkitieto tulee toimituksiin siten, että lähde voi sen anonyymisti kertoa. Vastuullinen lähdesuojan käyttö edellyttää, että toimitus varmistaa muualta sen, että saatu tieto on luotettavaa", sanoo Yleisradion Jääskeläinen.
Helsingin Sanomien Meriläinen tosin suvaitsisi Suomen lähdesuojaan yhden muutoksen.
"Lähdesuojaa tulee mieluummin tiukentaa kuin löystyttää. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa lähdesuoja on Suomeen verrattuna tiukka."
Suomen Tietotoimisto käyttää nimeämättömiä lähteitä vain, kun se on välttämätöntä tärkeän tiedon kertomiseksi. Ensisijaisesti STT pyrkii aina löytämään lähteen, joka vahvistaa tiedon avoimesti.