Päähallituspuolue SDP on nostanut jo kolmannen kerran työttömyyden vaaliteemakseen. Nyt SDP tavoittelee sataatuhatta uutta työpaikkaa. Lupaus jää ontoksi, kun SDP vaikenee keinoista, millä siihen päästäisiin.
Sosiaalidemokraateilla ei juuri päätä palele, vaikka puolueen vaalien alla esittämille työttömyystavoitteille on käynyt jo kahdesti köpelösti Paavo Lipposen valtakaudella. SDP on asettanut ensi vaalikauden tavoitteeksi luoda satatuhatta uutta työpaikkaa. Tavoite on kunnianhimoinen, ja puoluesihteeri Eero Heinäluoma kehaisikin sitä esitellessään, että SDP uskaltaa asettaa ainoana puolueena kovia tavoitteita.
Uskaltaahan sitä, kun suuret sanat eivät suuta halkaise. Katteettomat puheet edustavat kuitenkin juuri sellaista politiikantekotapaa, jota jokaisen vastuullisen puolueen soisi kavahtavan. SDP:ltä odottaisi kaiken koetun jälkeen erityistä varovaisuutta sanavalinnoissaan.
Vuoden 1995 vaalien alla sosiaalidemokraatit lupasivat puolittaa työttömyyden. Tavoite ei toteutunut lähellekään. Neljä vuotta sitten SDP:n eduskuntaryhmä antoi ymmärtää vaalien alla toiveikkaasti, että työttömyys oli melkein puolitettu. Puolitusta ei tapahdu edes tällä vaalikaudella, neljän vuoden lisäajasta huolimatta.
Aiemmat epäonnistumiset työllisyyspolitiikassa eivät ole lannistaneet SDP:tä tai saaneet sitä varomaan puheitaan. Pääministeri Paavo Lipponen ilmoitti lauantaina Vantaalla, että työllisyys on yhä demarien "ehdoton ykkösasia". Puoluejohtaja vaati, että työllisyyspolitiikkaa on voimakkaasti tehostettava ja että ennen kaikkea on murrettava työttömyyden kova ydin, pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyys.
Sitä sietää todellakin odottaa ja toivoa, mutta Lipposelta jäi kertomatta, miten SDP aikoo murtaa kovan ytimen ensi vaalikaudella, kun se ei ole onnistunut siltä kahdeksassa vuodessa perinteisin keinoin eli pitkäjänteisellä talouspolitiikalla ja yhteistyöllä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Kovaan ytimeen kuuluu noin 180 000 ihmistä. Pelkällä työllisyysmäärärahojen nostolla heitä ei työllistetä eikä niillä muillakaan keinoilla, joita SDP esittelee vaaliohjelmassaan.
Lipponen totesi Vantaalla vain, että jos ihminen on ollut pitkään työttömänä, hänen pitää saada yhteiskunnalta vastaus omasta tulevaisuudestaan. Vihjaileeko hän, että osa työttömistä siirrettäisiin kortistosta eläkkeelle vai otetaanko vaalien jälkeen käyttöön joitakin nykyistä selvästi kovempia keinoja?
SDP:nvaalivaltiopäiviä Vantaalla lauantaina tahditti liittokansleri Gerhard Schröder, Euroopan suurimman sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja. Schröderin pikavierailu SDP:n kampanja-avaukseen kesken Irakin kriisin oli komea saavutus ja taitava imagotemppu Lipposelta. Hän halusi ja sai osoitettua painivansa Euroopan politiikan raskaimmassa valtiomiessarjassa.
Kyseessä oli Lipposen siirto hänen kaksintaistelussaan keskustan Anneli Jäätteenmäen kanssa. SDP:n vaalistrategiahan pohjautuu vahvasti Lipposeen, kuten keskustan kampanja nojaa Jäätteenmäen persoonaan. SDP korosti Schröderin avulla Lipposen poliittista kokemusta ja kontakteja. Lipponen painotti itse puheessaan SDP:n politiikan vakautta ja varmuutta.
Myös kokoomus on saanut joskus veljespuolueiltaan korkean tason vetoapua vaaleihin, mutta on vaikea osoittaa, onko sillä todellista vaikutusta äänestäjiin. SDP:n ehdokkaiden taistelutahtoa Schröder kuitenkin nosti selvästi, ja myös se voi vaikuttaa vaalien lopputulokseen tiukassa tilanteessa, jollainen nyt on käsillä.