Kolumni

Suuret ikäluokat muuttivat Suomen

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat käytännössä siirtyneet eläkkeelle. Heidän koulu- ja työvuosina Suomen yhteiskunta muuttui paljon.

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat käytännössä siirtyneet eläkkeelle. Heidän koulu- ja työvuosina Suomen yhteiskunta muuttui paljon. He myös itse muuttivat yhteiskuntaa paljon.

Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945–1950. Syntyvyys nousi miesten palattua rintamalta. Syntyvyydeltään suurin vuosi oli 1947, jolloin syntyi noin 108 000 lasta. Vertailun vuoksi vuonna 2015 Suomeen syntyi noin puolet tästä määrästä.

Lapsikuolleisuus oli sodan jälkeen selvästi nykyistä korkeampi. Arviolta runsaat 5 000 lasta kuoli jo ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Toisaalta suurten ikäluokkien suuruutta korosti myös, että syntyvyys oli sotavuosina ollut alhainen.

Suurten ikäluokkien kasvaminen ja siirtyminen työelämään leimasi suomalaisen yhteiskunnan kehitystä sodan jälkeen pitkälle 1970-luvulle asti. Käsittelen tässä yhteydessä kahta isoa muutosta: muuttoliikettä ja koulutuksen kasvua. Nämä ovat esimerkkejä muutoksista, jotka laittavat helposti varjoon tämän päivän muutospaineet.

Suuret ikäluokat syntyivät yhteiskuntaan, jossa alkutuotanto oli selkeästi suurin työllistäjä. Työllisistä noin 45 prosenttia oli alkutuotannon palveluksesta heti sotien jälkeen. Osuus myös nousi, kun siirtoväkeä asutettiin, ja Suomeen raivattiin noin 100 000 asutustilaa.



Suuret ikäluokat astuivat työelämään 1960-luvun loppupuolesta lähtien. Maatalouden tehokkuuden paraneminen, asutustilojen heikko kannattavuus ja muut tekijät johtivat siihen, että maatalous ei voinut työllistää aikuisikään tulevia suuria ikäluokkia.

Samalla teollistuminen oli nopeaa. Alkoi suuri maalta- ja maastamuutto, joka koski erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomea.

Ruotsi veti suomalaisia työmiehiä ja -naisia. Vilkkaimpana vuotena 1971 Ruotsiin muutti yli 40 000 suomalaista. Kun kylästä tai suvusta tarvittavan moni muutti Ruotsiin, muiden oli helppo seurata. Suomalainen turvaverkko odotti jo Ruotsissa. Muuttoa helpotti myös ruotsalaisen teollisuuden halu palkata lisää työntekijöitä tehtaille.

Kaiken kaikkiaan Ruotsiin muutti kymmenen vuoden sisällä noin 200 000 suomalaista. Merkittävä osa muuttaneista palasi takaisin, mutta todennäköisemmin taajamaan kuin maaseudulle.

Nettomääräisesti muutto loppui vuonna 1971, kun suomalainen teollisuus alkoi tarvita itse enemmän tekijöitä.

Samalla muutto kaupunkeihin kiihtyi nopean rakennemuutoksen takia. Maa- ja metsätalous jäi jatkuvasti pienenevän väestönosan työmaaksi. Suomalaisten tulevaisuus oli teollisuudessa ja palveluissa. Muutos kiihtyi suurten ikäluokkien vuoksi, eikä se ollut helppo. Niin moni muutti pois kotiseudultaan ja merkittävä osa myös kokonaan maasta.


Toinen suuri muutos suomalaisessa yhteiskunnassa oli, että suurten ikäluokkien aikana rakennettiin suomalainen korkeaan ja kattavaan koulutukseen nojaava yhteiskunta. Keskimääräisen työikäisen koulutustaso nousi voimakkaasti sukupolven aikana.

Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden määrä lähes kolminkertaistui 1960-luvun aikana. Vuonna 1950 korkeakouluopiskelijoita oli runsaat 14 000, 1960 oli ylitetty 20 000 opiskelijan raja ja 1960-luvun lopulla korkeakouluopiskelijoita oli jo lähes 60 000. Vielä suurempia opiskelijoiden määrien kasvuja nähtiin luonnollisesti peruskoulutuksen tasolla.

Samaan aikaan myös rakennettiin voimalla Suomen kattavaa yliopistojen verkkoa.

Oulun yliopisto aloitti toimintansa 1950-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä aloittivat toimintansa Lappeenrannan ja Tampereen teknilliset korkeakoulut sekä Joensuun yliopisto ja Vaasan kauppakorkeakoulu. Myös Tampereen ja Jyväskylän yliopistot saivat nykyisen muotonsa tällöin.


Suomi siirtyi suurten ikäluokkien jälkeen tilanteeseen, jossa jokainen ikäluokasta käytännössä koulutetaan. Tämä on ollut yhteiskunnan kannalta erittäin suuri investointi. Vastaavaa ei voida enää toistaa. Ei ole mielekästä kouluttaa kaikkia kahta kertaa. Yhteiskunnan tuottavuuden ja elintason kannalta kattavan koulutusjärjestelmän rakentaminen oli aivan ratkaiseva askel.

Tänä päivänä suuret ikäluokat ovat pääosin eläkkeellä. Ikäluokat eivät ole enää myöskään erityisen suuria. Maastamuutto, korkea lapsikuolleisuus ja vuosien kuluminen ovat pienentäneet niitä. Käytännössä ikäluokat ovat yhtä suuria kuin esimerkiksi 1960-luvun alkupuolella syntyneet.

Sodan jälkeisen sukupolven koulu- ja työvuosien aikana tapahtui isoja muutoksia. Siirtyminen pientiloilta kaupunkien tuottavampiin töihin ja koulutuksen hankkiminen mahdollistivat talouskasvun ja elintason nousun. Suurien ikäluokkien työvuosista tuli kasvun vuosia myös Suomelle.

Mitkä voisivat olla seuraavat kasvun ja muutoksen lähteet nyt kouluihin ja työmarkkinoille tuleville sukupolville?

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.