Mari Kiviniemen alku Suomen pitkäaikaisimpana naispääministerinä on mennyt julkisuuden kanssa flirttaillessa. Politiikassaan petataan jo vaalien jälkeistä aikaa.
Mari Kiviniemi (kesk.) on istunut pääministerin tuolilla nyt pidempään kuin yksikään toinen nainen Suomessa. Tosin hän on vasta toinen naissukupuolen edustaja hallituksen johdossa. Ensimmäisen naispääministerin Anneli Jäätteenmäen (kesk.) tie loppui lyhyeen ja nolosti hänen valehdeltuaan Irak-vuotojutussa vuonna 2003.
Kiviniemen alku pääministerinä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Suuria avauksia hän ei ole tehnyt, ja budjetista päästiin sopuun toisen päähallituspuolueen kokoomuksen kanssa helpon tuntuisesti.
Yhteistyö hallituksessa näyttää toimivan. Onko se vain tyyntä myrskyn edellä vai petaavatko kummatkin hallituspuolueet jo seuraavien, ensi keväänä pidettävien eduskuntavaalien jälkeistä aikaa?
Kiviniemi joukkoineen on valmistautunut siihen, että talouden ja politiikan suuret ratkaisut lyödään pöytään vasta vaalien jälkeen. Säästöjen ja leikkausten tarpeellisuudesta puhumisen pääministeri on suosiolla jättänyt muille.
Ulospäin Mari Kiviniemi näyttää tehtävänsä osaavalta, määrätietoiselta, mutta varsin värittömältä poliitikolta. Toki tiukan paikan tullen hänestä löytyy särmää. Tämän sai kokea SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma, jonka maahanmuuttokannanotot Kiviniemi leimasi flirttailuksi rasismin kanssa. Heinäluoma vaati anteeksipyyntöä, mutta tähän eteläpohjalaisen Kiviniemen luonto ei taipunut.
Suuria mokia Kiviniemen ministerinuralta ei ole ponnahtanut pintaan. Pääministerinäkin vastaanotto on ollut odottavan myönteinen. Liekö kuherruskuukautta?
Ainut, millä Kiviniemeä on hiillostettu, on viime eduskuntavaalien rahoitus. Hän ei ole ilmoittanut yhdenkään rahoittajan nimeä, vaikka hän käytti eduskuntavaalikampanjaansa 66?000 euroa. Lain mukaan tukijoita ei tarvinnutkaan kertoa, jos tukisumma jäi alle 1?700 euron. Kiviniemen vaalikampanjaa veti turkistuottajien viestintäjohtaja, mikä on pannut turkistarhauksen vastustajat epäilemään pääministerin jääviyttä turkistuotantoon liittyvissä kysymyksissä.
Vuonna 2006 Suomessa juhlittiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden satavuotistaivalta. Erityisesti rintaa nostettiin siitä syystä, että suomalaisnaiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena koko maailmassa sekä mahdollisuuden asettua ehdolle toisena maailmassa.
Naisten tie vallan huipulle on ollut paljon pidempi kuin miesten. Vaikka yli puolet kansasta on naisia, naisten osuus eduskuntaan valituista ei ole koskaan ylittänyt 40:ää prosenttia. Nykyisessä hallituksessa enemmistö on naisia. Eri asia on, onko naisten painoarvo hallituksen politiikassa vähemmistönä olevien miesten luokkaa.
Perinteisesti naiset on istutettu sosiaali- ja terveysministerin sekä opetusministerin paikoille. Asetelma on kuitenkin muuttunut. Enää ainoastaan valtiovarainministeriön ykkösministerin salkunhoitajan pesti on sellainen, jota naisille ei ole suotu. On vain ajan kysymys, milloin tämäkin tabu kaatuu. Ehkä jo seuraavien vaalien jälkeen.