Saksan suurten puolueiden neuvottelijat saavuttivat viikonlopun aikana pitkän väännön jälkeen sovun tulevan yhteishallituksensa ohjelmasta. Poliittisen solmun tiukkuutta kuvaa se, että sopu saatiin aikaan vasta lähes kahdeksan viikkoa liittopäivävaalien jälkeen. Sovun ansiosta kristillisdemokraattien johtajan Angela Merkelin tie maan seuraavaksi liittokansleriksi oikeni ratkaisevasti.
Jos ja kun ohjelman menee läpi sekä kristillisdemokraattien CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n että sosiaalidemokraattisen SPD:n puoluekokouksissa, hallitussopimus voidaan allekirjoittaa viikon lopulla. Näin Saksan piina helpottaisi hetkeksi.
Uudelle hallitukselle ei silti voi luvata valoisaa taivalta. Puolueethan eivät muodosta suureksi koalitioksi kutsuttua hallitustaan siksi, että niiden poliittiset peruslinjat olisivat tehneet sen luonnolliseksi ratkaisuksi, vaan ennen kaikkea sen takia, että syyskuun vaalien tulos ei muuta mahdollisuutta antanut.
Hallitusohjelma kylvää tyytymättömyyden siemeniä kumpaankin puolueeseen. Sosiaalidemokraattien on nieltävä vuonna 2007 tapahtuva arvonlisäveron nosto, jota se ennen vaaleja ankarasti vastusti. Arvonlisävero nousee 16 prosentista 19:ään, mikä toki on eurooppalaisessa vertailussa vielä keskitason lukema.
Kristillisdemokraattienkin sisälläkin on tiukkaa torjuntaa. Puolueen talousasiantuntijoihin kuuluva Friedrich Merz totesi, ettei tunnista hallitusohjelmassa puolueensa kädenjälkeä lainkaan.
Saksan talousahdingossa tulevan hallituksen lääkkeet vaikuttavat yllättäviltä. Saksan suuri ongelma on kulutuskysynnän vähäisyys, mikä jähmettää talouskasvua ja pitää työttömyyden huippukorkealla. Nyt hallitus leikkaa ostovoimaa arvonlisäveron korotuksella.
Päätöksessä on toki se itu, että veronkorotukset ainakin lyhyellä tähtäimellä luovat umpeen Saksan valtavaa budjettivajetta. Arvonlisäveron korotusten ansiosta voidaan myös hiukan keventää työnantajamaksuja, mikä saattaa edistää työllistämistä. Ehkäpä myös D-markan ajat muistavien saksalaiskuluttajien luottamus vahvistuu, kun valtiontalous saadaan tasapainoon.
Pitkän jakson vaikutuksista ei kuitenkaan ole varmuutta. Esimerkiksi Suomessa kasvua on pönkitetty viime vuosina onnistuneesti päinvastaisin lääkkein: tuloveroja keventämällä ja ostovoimaa lisäämällä.
paakirjoitus@kaleva.fi