Metsokankaalta kuuluu jatkuva vasaran pauke - ja kuuluu vielä pitkään, vaikka rakentamistahti on hiipunut. Oulu laajenee kovaa vauhtia Kempeleen suuntaan.
Kaakkuri on muutakin kuin Metsokankaan uudisalue. Alue on monitahoinen, laaja asuin-, palvelu- ja teollisuusalue. Kaakkurista löytyy meren rantaa ja sisämaan metsäalueita. Yhdyskuntasuunnittelijoille haastetta tuovat Kaakkuria halkovat monet liikenneväylät: moottoritie, junarata ja Limingantie.
"Kaakkuri on sekoitus vanhaa ja uutta", sanoo ympäristönsuojelusuunnittelija Marketta Karhu Oulun seudun ympäristövirastosta.
"Tuleva Oulun eteläinen aluekeskus, jossa on paremmat palvelut kuin lähiöissä", jatkaa teknisen keskuksen kaavoitusarkkitehti Timo Vanhala.
Kaakkurin Kiviharjuun omakotitalon 4,5 vuotta sitten rakentaneelle Anne ja Pekka Haapolan perheelle Kaakkuri on rakas kotipaikka.
Yli 70 vuotta Kaakkurissa toimineen Hätälä Oy:n kalanjalostusyrityksen toimitusjohtaja Riku Isohätälä puolestaan katsoo Kaakkuria kahdella tavalla: yrittäjänä ja alueen asukkaana.
Sillä, kuka ja miten aluetta katsoo, on merkitystä. Yhteistä kaikille pitäisi olla se, että ympäristö otetaan huomioon yhä enemmän ja tarkemmin.
Pusikoilla on tehtävänsä
Marketta Karhu näkee Kaakkurissa paljon positiivisia ympäristötekijöitä: Kempeleenlahdella on jätetty suoja-alue meren rantaan, lähipalvelut pelaavat ja viheralueista pidetään huolta. Vanha Kaakkurin kaatopaikka jalostuu muutaman vuoden sisällä Kaakkurin liikuntamaaksi, mikä lisää alueen vehreyttä. Alueella nyt oleva moottoriurheilukeskus siirtyy Ylikiiminkiin.
Karhu antaa kiitosta myös meluhaittojen torjunnasta. Valituksia tulee enää harvoin.
Suurimpana tulevaisuuden haasteena Marketta Karhu näkee ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset. Hän esittääkin kysymyksiä: "Onko tulevaisuudessa tarpeen ottaa huomioon ilmastonmuutoksen
aiheuttamat muutokset ja miten? Pitäisikö esimerkiksi rakentamiskorkeuksia nostaa?"
Kaavoitusarkkitehti Timo Vanhala uskoo, että maan kohoaminen Oulun seudulla kompensoi mahdollista meren pinnan nousua. Maa kohoaa noin 90 senttiä sadassa vuodessa.
Kaakkurin herkintä aluetta on Rantavainio, joka sijaitsee Kempeleenlahden kupeessa. Lähimmät talot erottaa meren syleilystä kaistale suoja-aluetta, jonka Marketta Karhu näkee välttämättömäksi. "Merenlahti on maankohoamisaluetta. Se on kosteaa ja pusikoituvaa. Ei siihen edes voisi rakentaa. Ihmiset valittavat monesti rantojen pusikoitumisesta, mutta se on tyypillistä maankohoamisalueille. Sitä ei voi eikä pidä estää".
Uuden rakentaminen tuo eteenpäin menemisen tunteen, puuhakkuuden. Kaakkurissa se on tuonut myös lieveilmiöitä. Kaikki rakentajat eivät huolehdi ympäristön siistimisestä.
Aikoinaan Kaakkurissa valitettiin myös rakentamattomien alueiden muuttumisesta kaatopaikoiksi. Kaakkuriin raahattiin roskia ja auton romuja. Rakentamisen myötä ongelmasta on suurimmaksi osaksi päästy.
Sopu ympäristön kanssa
Kun Hätälä Oy:n kalanjalostustehdas rakennettiin Kaakkuriin 70 vuotta sitten, ympärillä humisivat puut ja viljapellot. Pikkuhiljaa asutus on tullut lähemmäksi tehdasta. Nyt tehdas on kokolailla asutuksen keskellä. Siihen on pitänyt sopeutua puolin ja toisin.
"Meillä oli aikoinaan hajuhaittoja, kun teimme tehtaalla lipeäkalaa. Kun lipeäkalan teko siirrettiin Himangalle, valituksia ei ole ainakaan minun korviini kuulunut", Riku Isohätälä sanoo. Hän luotsaa suvussa kulkenutta yritystä kolmannessa polvessa. Neljättä polvea tehtaalla edustavat Isohätälän poika ja hänen vaimonsa.
Kalanjalostus ei ole kaikkein ongelmallisinta ympäristön kannalta, koska jalostuksessa ei käytetä myrkkyjä eikä erikoisaineita. Mutta jätteen syntymistä ei voi välttää.
"Savukaasuissa ei saa olla karsinogeenejä, ilmastointilaitteiden tulee olla tehokkaita, kalan perkuusta syntyvä rasva erotellaan ennen viemäriin huuhtomista, pahvi ja paperi kerätään talteen ja kalan perkeet toimitetaan eläinten rehuksi", Isohätälä luettelee tehtyjä ympäristötekoja.
Toimitusjohtajaa harmittaa, että tehtaalta tuleva styrox ja muovi menevät toistaiseksi kaatopaikalle, vaikka ne voitaisiin polttaa. "Lähin polttolaitos on Kokkolassa. Meidän ei kannata lähteä sinne vähäisiä määriä kuljettamaan. Odotellaan, jos Ouluun saataisiin samanlainen."
Aikaisemmin Hätälän tehdas lämpesi öljyllä, mutta nykyään kaukolämmöllä ja kylmälaitteista tulevalla hukkalämmöllä. Talvella tehtaalla hyödynnetään myös pakkaskylmää siirtämällä se sisälle kylmää tarvitseviin tiloihin.
Pienet isojen perässä
Kuusihenkisessä Haapolan perheessä arki on juuri niin vauhdikasta kuin se lapsiperheissä on. Aina joku on tulossa tai menossa, jääkaapin ovi käy tiuhaan ja pyykkiä kertyy.
Kaiken arjen pyörittämisen lomassa Kiviharjussa asuvat Haapolat yrittävät muistaa, miten asioita tehtäisiin mahdollisimman ympäristöystävällisesti. "Eivät ympäristöasiat ole meillä mitenkään erityisesti tapetilla, mutta kyllä asioista puhutaan. Ei kai niitä kukaan voi sivuuttaa", Haapolat sanovat.
Perheen äiti, Anna Haapola, huolehtii perheen kierrättämisestä. Kiertoon lähtevät muovit, lasit, metallit, pahvit ja sanomalehdet. Lapsista vanhimmat ovat jo oppineet, minkä voi laittaa kiertoon ja minkä ei.
Yleensä perheen isä, Pekka Haapola, kuskaa autotallin pahvilaatikoihin kerääntyneet kierrätysjätteet läheisen kaupan kierrätyspisteisiin. Piste saa kiitosta niin asukkailta kuin kaupungilta. Nurkkiin Kaakkurissa ei kierrätettävää tavaraa tarvitse jättää venymään.
Biojätteet Haapoloilla menevät ainakin toistaiseksi kotitalousjätteiden joukkoon. Se mietityttää.
"Roskakatokseen kyllä mahtuisi biojäteastia. Pitäisi tarkistaa, miten astian tyhjentäminen tällä alueella toimisi. Toinen mahdollisuus olisi laittaa kompostori takapihalle", Pekka Haapola pohtii.
Omakotitalon rakentamisessa Haapoloiden piti ottaa huomioon alueella voimassa oleva kaava. Se määritteli talon mallin, värin ja lämmitystavan. "Kaukolämpö oli ainoa vaihtoehto. Huonohan se ei ole, mutta esimerkiksi vielä parempaa maalämpöä ei voinut ajatella", Pekka Haapola sanoo.
Talossa on kaikki normaalit mukavuudet eikä lapsiperhe halua niistä tinkiä. Energian säästämiseksi perhe polttaa varsinkin ulkona energiansäästölamppuja vaikka ne eivät toimi niin kuin perhe toivoisi. "Harmittaa, kun talvella lamput syttyvät viiveellä", perheen isä kritisoi.
Pikkuteoista yhdessä isoja
Marketta Karhu pitää ympäristön suojelussa asennekasvatusta merkittävänä. Kasvatus lähtee jo päiväkodeista. "Sitä kautta ihminen sitoutetaan toimimaan ympäristön eduksi. En usko mihinkään ylemmän tason käskytykseen."
Karhua harmittaa, että joukkoon mahtuu aina niitä, jotka eivät noudata ohjeita.
Esimerkiksi Kaakkurin Kiviharjussa Oulun jätehuolto, ympäristövirasto ja rakennusvalvontavirasto kokeilivat energiajätteen kierrättämistä. Jätettä saatiin paljon, mutta sitten ihmiset alkoivat tuoda keräykseen vääränlaista jätettä. Kun kustannuksetkin olivat korkeita, kerääminen lopetettiin.
Ympäristöasioissa kaikki ei mahdu tavalliseen ajatteluun.
Pekka Haapola ihmettelee, miksi kansaa kannustetaan ajamaan dieselkäyttöisillä autoilla, mutta autoille määrätään samalla käyttövero ja dieselin hinta nostetaan lähes bensiinin tasolle.
Lapsiperheisiin oleellisena osana kuuluvan vaippapaketin vaihtaminen kestovaippoihin puolestaan mietityttää kestovaipoista koituvan pyykin vuoksi.
"Pyykkikone pesee jo nyt jatkuvasti. Lisäkäyttö vain lisäisi sähkön, pesujauheen ja veden kulutusta."
Ihmettelemistä on myös siinä, että osa kaupan tavaroista ovat suorastaan ylipakattuja.
"Melkoinen vuori pakkausmateriaaleista viikossa kertyy", Anna Haapola huomauttaa.