Suu­palt­ti lääkäri kir­joit­ti tarinan kaup­pa­kes­kus Val­keas­sa odot­ta­vis­ta mie­his­tä – Simo Räi­sä­nen on myös se­lät­tä­nyt syövän kolme kertaa

Simo Räisänen tekee mielellään myös puutöitä.

Kuva: Arto Kiuru

Simo Räisänen on nykyajan korpifilosofi, joka kuuntelee mielellään kauppakeskuksissa odottavia miehiä.

Simo Räisänen, 76, on sanavalmis mies. Hänen uusin kirjansa Aurinko ja kuu – naisista ja miehistä, terveydestä ja sairaudesta on vanhemmalle väelle suunnattu hyvän olon kirja.

– Pohdin kirjassa paljon varttuneen miehen elämää varttuneen naisen kanssa.

Räisänen muistelee kirjassaan muiden muassa kauppakierroksia vaimonsa kanssa, lääkärissä käyntiä sekä pankissa jonottamista. Hän ripottelee sekaan myös arjen filosofian pohdintoja sekä takaumia lapsuudestaan Reisjärveltä.

Ikääntyneen tohtorin arkinen turina tuo mieleen Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija tai Juhani Ahon Lastuja-kirjat.

– Kirjassa ei ole sen kummempaa sanomaa, se on enemmänkin eräänlaista ajatusten ilottelua, Räisänen painottaa.

Yksi kirjan tarinoista sijoittuu Oulussa sijaitsevaan kauppakeskus Valkeaan, jossa miehet odottelevat naisystäviään tai vaimojaan takaisin ostoksilta.

– Kutsun paikkaa, jollaisessa kauppakeskuksissa miehet odottavat naisystäviään kaupoilta, hermostuneiden miesten penkiksi, hän tarkentaa.

Kokkolassa kirpputorilla istuessaan Räisäsen seuraksi istuutui kerran mies, joka oli odottanut vaimoaan kahviossa jo kolme tuntia.

– Mies oikeasti murehti, kuinka oli antanut vaimolleen syntymäpäivälahjaksi viisisataa euroa, Räisänen pohtii.

Hermostuneiden miesten penkki ei ole piinapenkki, vaan paikka, jossa miehet purkavat toisilleen ajatuksia ja tunteitaan.

– Kun miehet eivät tunne toisiaan, he saattavat puhua toisilleen estoitta melkein mistä tahansa sekä samalla myös toimia toinen toistensa terapeutteina, Räisänen sanoo.

Kahvipöytäparlamentista tai nurkkabaariin kokoontuvasta kaljoitteluremmistä naisystäviään vartovan miesporukan erottaa ryhmän ainutkertaisuus.

Kohtalotoverit myös kunnioittavat toisiaan. Toisten kyykyttämistä ei suvaita.

– Oulun Stockmannin kahviossa istui aikoinaan jopa kaksi eri sakkia, jotka rehentelivät sillä, ettei ulkopuolisilla ole heidän pöytäänsä asiaa.

Seuraava kirja sivuaa toista maailmansotaa

Lääketieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta 1974 väitellyt Räisänen on ruotinut kirjoissaan uskomus- sekä vaihtoehtohoitoja. Hän on kirjoittanut myös metsästyksestä ja kalastuksesta.

Seitsemän kirjaa kirjoittanut eläkeläinen pitää itseään enemmän tunteellisena suunsoittajana kuin akateemisena tosikkona.

– Seuraava kirjani sivuaa toista maailmansotaa, kokoan siihen jatkosodassa isänsä menettäneen lapsuuskaverini muisteloita.

Kalajankylässä Reisjärvellä varttunut Räisänen luki jo kansakoulua käydessään kirjoja ahkerasti.

– Lukion äidinkielen opettajan mielestä minusta ei koskaan voinut tulla kirjoittajaa, kuulemma rälläsin ja lystäsin liikaa, enkä keskittynyt tarpeeksi kielioppiin tai suomen sukulaiskielten historiaan.

Räisänen ehti lääkärinä työskennellä ylilääkärinä Kokkolan aluesairaalassa sekä terveyskeskus- ja työterveyslääkärinä ympäri Suomen.

Yksi syy lääkärikoulutukseen hakeutumiselle oli siinä, että Räisänen sairastui vakavasti jo kansakouluikäisenä.

– Astman tapainen hengityssairaus teki liikunnasta vaikeaa, kuulan työnnössä ja korkeushypyssä sentään pärjäsin.

Räisänen on myös selättänyt syövän kolme kertaa. Häneltä on leikattu 1990-luvun lopulla melanoomakasvain sekä muutama vuosi sitten tyvisolusyöpä.

Kymmenen vuotta sitten Räisäsellä todettiin leukemia, jota seurataan yhä säännöllisesti lääkärikäynneillä.

– Kolme vuotta olen tullut lääkkeittä toimeen, sekä oppinut, että kun hoitoon hakeutuu ajoissa, jopa syövän kaltaisesta vakavastakin sairaudesta on mahdollisuus parantua.