Oulu Tuore oululainen tuskin osaisi hypätä pois onnikasta Femilan tai Kelan pysäkeillä. Kaupunki muuttuu ja uudet tulokkaat suunnistavat uusien nimien mukaan, vaikka palijasjalakaset pysyttelevät entisissä.
Femilan pysäkki tarkoittaa Anttilan kulmalla Saaristonkadun bussipysäkkiä. Talossa toimi 1970-80-luvulla tavaratalo Femila, jossa myytiin naisten ja nuorten vaatteita. Kelan pysäkki on taas nykyinen Anttilan pysäkki Isokadulla. Vuosikymmeniä sitten paikalle rakennettiin talo kauppias Lauri Kelan liikettä varten.
Kaleva Plussan Juttutuvassa keskusteltiin reilun viikon ajan vilkkaasti Oulun maamerkeistä. Rotuaarin pallo selvisi ylimääräiseksi ykköseksi, toripolliisi pärjäsi myös hyvin. Stockmann on nopeasti muodostunut suosituksi tärskypaikaksi.
Pekurin kulma on nuorempien suussa muuttunut nopeasti Mäkkärin kulmaksi. Pysyviä perusmaamerkkejä ovat juna-asema, alikulkukäytävät, tuomiokirkko ja vesitornit. Tietomaan vesitorni on se vanha ja Intiön uusi.
Kauas näkyvien maamerkkien nimet leviävät hitaasti uusien oululaisten tietoon. Harva tulokas hahmottaa klubitalon Otto Karhin, siis letkunpuiston, reunustalle Uusikadulle. Seinässä sentään lukee Suomalainen klubi. Puiston toisella kulmalla Valkealinna-nimestä muistuttaa optikkoliikkeen nimi.
Kuka muistaa Dokunin?
Kinokopin Formian kulman takana tietävät kaikki, mutta perioululaiset puhuvat edelleen Dokunin grillistä. Samalla paikalla olleesta vanhasta grillistä kävi eräs Mauritiukselta kotoisin oleva oululaissyntyisen vaimonsa kanssa Albertinkadulla käyskennellyt mies hakemassa veitsen, jolla sitten tappoi vaimonsa kadulle.
Talojen ja pysäkkien nimet syntyvät milloin mistäkin. Sammakkotalon edessä on sammakkopatsas, joka ilmaantui samaan aikaan 1980-luvulla, kun rakennuksesta saneerattiin Keskustan terveysasema. Alun perin talo on rakennettu ennen sotia kansakouluksi. Sota aikana siinä toimi muun muassa sotilassairaala. Asiasta on kertonut muun muassa Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan.