Oulu Polar Electron liikuntatieteellinen johtaja Raija Laukkanen, 43, on ollut himoliikkuja koko ikänsä. Minulla on liikunnallinen perimä. Kuntoilen siksi että siitä tulee hyvä olo ja se auttaa jaksamaan. Nuorempana harrastin todella paljon liikuntaa, esimerkiksi pallopelejä ja suunnistin jopa kilpaa. Iän myötä kuntoilu on keventynyt, mutta harrastan yhä paljon juoksua, sauvakävelyä ja suunnistusta sekä golfia.
Kun Raija Laukkanen lähtee työmatkalle, hänellä on tapana katsella lentoaikatauluja ja välilaskuja sillä silmällä, olisiko kentällä kuntosali tai voiko siellä lenkkeillä. Matkapäiviä kertyy noin 150 vuodessa. Hänellä on aina lenkkitossut mukana matkalaukussa.Joka paikassa voi juosta. Viimeksi lenkkeilin Munchenin kentällä.
Lentokentällä on usein myös kuntosali, jossa voi piipahtaa jatkolentoa odotellessa. Otan mahdollisuuksista selvää etukäteen. Monet kentät ovat vuosien mittaan tulleet itsellekin tutuiksi.
Golfia Raija Laukkanen alkoi harrastaa viisi vuotta sitten - ei siksi että golf on trendikästä vaan siksi, että hän halusi keski-iässä oppia uuden liikuntalajin. Laji kiinnosti siksikin, että monet ystävät harrastavat sitä. Golfissa viehättää sama kuin suunnistuksessa. Voi olla ulkona luonnossa, ja kentät ovat valtavan kauniita.
Suunnistus taas on viehko laji siksi, että sitä voi harrastaa kunnosta riippumatta. Metsässä pystyy siirtymään rastilta toiselle vaikka kävelemällä, jos ei jaksa juosta. Suunnistusta voi myös harrastaa yksin, Raija Laukkanen kertoo.
Golfin ja suunnistuksen välillä on kuitenkin yksi selkeä ero. Golfissa ei hikoilla eikä hengästytä, joten se ei välttämättä riitä kunnon kohentamiseen eikä aina ylläpitämiseenkään. Se on erittäin hyvää ulkoilua. Se lisää keskittymiskykyä ja mielen hallintaa.ja jos sitä harrastaa paljon, se pitää kyllä painonkin kurissa.
Kuntoaan hän hoitaa hölkkäämällä ja suunnistamalla. Hän on oululaisen SK-Pohjantähden perustajajäsen ja Tampereen Pyrinnön jäsen. Kierrän yleensä 5-6 kilometrin radan. Minulla menee siihen semmoinen tunti. Metsässä on ihanaa juosta. Suunnistus on luontoliikuntaa parhaimmillaan, ja juuri se siinä ehkä viehättää eniten. Se on laji, jossa saa todella olla itsensä kanssa metsässä tekemässä ratkaisuja.
Laukkanen käyttää kuntoillessaan sykemittaria silloin tällöin, mutta ei aina. Tunnen oman rasitustasoni hyvin eikä minulla ole ylirasituksen vaaraa. Olen aika maltillinen ja jos tunnen rasittuvani, vähennän vauhtia. Silti haluan silloin tällöin seurata omaa sykettäni. Kun haluan nostaa kuntoani, haen mittarilla oikeat sykerajat ja toimin mittarin ohjeiden mukaan.Vaikka minulla ei ole paino-ongelmia, voin myös mitata kalorien kulutusta kuntoilun aikana.
Kuten kaikki kiireiset ihmiset, Raija Laukkanenkin tuntee välillä stressiä siitä, ettei ehdi kuntoilla tarpeeksi. Kun on istunut pitkään tietokoneen ääressä tai kokouksissa tai lentokoneessa, tuntee kuinka niska ja hartiat painuvat alas ja tulee huono ryhti ja lihaksen heikkenevät. Mun pitäisi harrastaa enemmän kuntosaliliikuntaa, mutta en oikein ehdi, ja se vähän rassaa välillä.
Kuntoilu on hänelle liki välttämättömyys henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi. Liikunta antaa ihmiselle paljon voimavaroja. Moni ajattelee, että se kuluttaa niitä, mutta minä väitän että se päinvastoin lisää jaksamista. Samalla se myös rentouttaa ja vie pois arjen ja työn rutiineista. Hetki itsen kanssa pitäisi aina olla aikaa.
Raija Laukkanen harrastaa liikuntaa vähintään 3-4 päivänä viikossa ja joskus jopa päivittäin. Viime aikoina on ollut aika lailla stressitekijöitä ja on ollut pakko päästä liikkumaan joka päivä.