Vahvan kasvatusnäkemyksen pohjalta opettajan toiminta voisi olla nostettavissa todelliseksi vaikuttajaksi myös koulumaailmaa laajemmin. Opettajat eivät kuitenkaan ole suunnannäyttäjiä, vaan heidän kasvatuksellinen roolinsa on sopeutua tilanteeseen ja olla valtion palvelijoita.
Tähän päätyi Oulun Normaalikoulun aineenopettajakouluttaja Kari Pekka Lapinoja aineenopettajien roolia kasvattajina käsittelevässä väitöksessään.
Lapinojan mielestä koulun ja opettajien pitäisi määritellä kasvatustavoitteensa itse, selkeästi, sekä etääntyä nykyistä enemmän yhteiskunnan ja talouden talutusnuorasta.
"Nyt koulu on kuin yhteiskunnan kaatopaikka, jonne kaadetaan kaikki mahdolliset ongelmat ja vaatimukset. Kouluissa tämä kaikki otetaan vastaan mitään sanomatta", myös psykologian, filosofian ja uskonnon aineenopettajana työskentelevä Lapinoja kritisoi.
Nykytilannetta kuvatessaan Lapinoja puhuu tilkkutäkkipedagogiikasta ja vierasmääräytyneistä, leipäpappimaisista opettajista. Myös kriittinen ajattelu ja kyky erottaa olennaiset asiat epäolennaisuuksista nilkuttavat.
Koulun pitäisi kasvattaa hyviä ihmisiä: laajasti sivistyneitä, moraaliltaan kehittyneitä ja yhteisöllisiä. Hyvässä moniarvoisessa yhteiskunnassa tällaisella ihmisellä taas olisi hyvä olla.
Yhteiskunnasta, taloudesta ja niiden vaatimuksista koulukasvatuksen pitäisi etääntyä. Lapinojan mielestä se on mahdollista. Esimerkiksi globaali talous on sen jo tehnyt irtaantumalla valtiosta.
Tässä myös opettajat voisivat olla aloitteellisia ja ottaa autonomiansa takaisin. Aitoon autonomiaan kuuluu Lapinojan mukaan sitoutuminen kasvatuksellisiin arvoihin. "Tätä ei vain kukaan uskalla sanoa ääneen."
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntijan Riitta Sarraksen mukaan koulun tehtävä, OAJ:n eettisen neuvottelukunnan mukaisesti, on kasvattaa lapsia yhteiskuntaan, jonka tavoitteena on kaikkien sen jäsenten ihmisarvoa kunnioittava ja yhdenvertainen kohtelu.
"Tämä edellyttää moniarvoisessa yhteiskunnassa erilaisuuden hyväksymistä ja syrjinnästä pidättymistä."
Sarraksen mukaan koulua ei voida ajatella irrallaan yhteiskunnasta, vaan myös ympäröivä yhteiskunta ja sen muutokset vaikuttavat koulutuspolitiikan sisältöön.
"Tietysti voidaan kysyä, säädelläänkö perusopetuksen sisältöä ulkopuolelta jo liiankin täsmällisesti."
FK, KL Kari Pekka Lapinojan kasvatustieteen väitöskirja "Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä" tarkastetaan huomenna perjantaina Chydenius-Instituutissa Kokkolan yliopistokeskuksessa kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Veli-Matti Värri Tampereen yliopistosta.