Laajapohjainen toimikunta on saanut valmiiksi esityksensä Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosien ja Lounais-Lapin metsien monimuotoisen käytön turvaamisesta. Odotetusti Metso-toimikunta esittää vapaaehtoisuuteen perustuvia ja kokonaan uusia suojelukeinoja eikä yhtäkään uutta suojelualuetta.
Toimikunta painottaa ekologisesti tehokasta suojelua, mutta se esittää, että huomioon otetaan myös suojelupäätösten taloudelliset vaikutukset ja sosiaaliset seuraamukset. Ehdotusta on tuoreeltaan syystäkin pidettävä käännekohtana suomalaisen metsäluonnon suojelussa.
Positiivista toimikunnan työssä on juuri selkeä linjanmuutos, jonka mukaan suomalaisen metsäluonnon suojelutavoitteiden saavuttamiseksi ei aina välttämättä tarvita uusia suuria suojelualueita. Toimikunnan mukaan metsäympäristöä voidaan säilyttää ja käyttää monimuotoisesti pehmeämminkin keinoin kuin totaalisuojelun avulla.
Toimikunnan viitoittamaa uutta ajattelua on helppo tukea. Pohjois-Suomessa on saatu kokea karvaastikin juuri massiivisen luonnonsuojelun vaikutukset, kun suuria pinta-aloja on aika ajoin riisuttu tykkänään metsätalouskäytöstä. Tämä on yksiselitteisesti vaikeuttanut pohjoisen Suomen haja-asutusalueiden ihmisten elämää ja toimeentuloa.
Linjanmuutos on mahdollinen siksi, että metsäsektorilla on Suomessa tehty viime vuosina todella paljon metsien monimuotoisen käytön eteen. Uuden metsälain ajanmukaisten käsittelyohjeiden ja metsien sertifioinnin lisäksi muun muassa uusi luonnonsuojelulaki on pohjannut toimikunnan työtä.
Toimikunnan työ osoittaakin, että suomalaiset metsänomistajat ovat oppineet huolehtimaan ja hoitamaan entistä vastuullisemmin kansallisomaisuutta. Myös metsäammattilaiset ja koko metsäteollisuus ovat tukeneet kehitystä, koska metsien monimuotoinen käyttö on ymmärretty kaikkien yhteiseksi eduksi.
Jos toimikunnan työ viitoittaakin uutta ajattelua, se merkitsee käytännössä parhaimmillaankin vain osaratkaisua, sillä Etelä-Suomen uusista suojelualeista tullaan päättämään joka tapauksessa vasta vuonna 2007.
Aikalisä on tarpeen siksi, että on ehditään selvittää, ovatko toimikunnan vapaaehtoisuuteen nojaavat ratkaisuesitykset riittäviä. Ekologisten kysymysten selvittämisen ohella on paikallaan, että myös metsien suojelun aluetaloudelliset vaikutukset selvitetään kunnolla. Silloin suojelualeista päätettäessä myös tiedetään, kenen housuilla lopultakin tulessa istutaan.
paakirjoitus@kaleva.fi