Aika monen sydäntä kaihersi vielä keväällä katsella hirsi- ja lautarakenteisen suulin alennustilaa. Vähintään toinen mokoma toivoi, että tuuli tai tuli olisi pyyhkäissyt rähjääntyneen rakennuksen rumentamasta paraatikuntoon kunnostetun sisäsataman miljöötä.
Yritystä on vuosien varrella kyllä ollut, mutta myrskyt eivät ole sitä nujertaneet. Pyromaanien tekoset taas palokunta on pannut kylmäksi. Se otti viime vuosikymmenellä mittaa myös kuumailmapallon kanssa ja selvisi voittajana.
Nyt on myöhäistä toivoa rakennukselle keveitä multia, sillä suuli ei ole enää ikävästi rempallaan. Alkukesästä alkanut remontti on valmis ennen joulukuuta, mutta sitä ennen on vielä siveltävä loput puna- ja keltamullat ja katettava viimeinenkin sivu katon syrjää.
"Kun saimme tiedon suulin korjaamisesta, niin mieleen tuli, että olisikohan armeliaampaa, jos joku sen polttaisi", Kemin kaupungin talonrakennuksen rakennusmestarit Rainer Pietilä ja Kari Utriainen muistelevat. Suuli on huonokuntoisin pytinki, joka heidän urallaan on korjattavaksi sattunut. Ja rakennuksen sijainti on tuonut sen alennustilan kaikkien silmiin.
Mutta nuo mietteet ovat muuttuneet. Jopa timpurit ovat tykänneet, vaikka laudoitusta naputteleva Matti Sissala myöntää, että helpommalla olisi selvitty, jos olisi tehty koko rakennus uudestaan uusista värkeistä.
"Jos lankkurunkoinen siipi olisi irrotettu hirsisestä pääsiivestä erilleen, se olisi kaatunut, niin longollaan se oli", Pietilä kuvailee alennustilaa, jota seulana ollut katto on vuosien ajan syventänyt.
Alaosista jouduttiin vaihtamaan paikoin kolmekin hirsikertaa ja tunkkaamaan maahan vajonnut rakennus muutamia kymmeniä senttejä ylöspäin uuden kiviperustan päälle. Hirsien vaihtaminen on vaativa homma, mutta siihenkin tekjiät löytyivät omasta porukasta.
Yksi alkuperäisistä
Jalokivigalleriaa vastapäätä sijaitseva suuli ei ole mikään rakennustaiteen kaunotar, eikä sitä joskus 1800- ja 1900-lukujen taitteessa siihen tarkoitukseen ole rakennettukaan. Rakennus palveli satamassa tuontitavaroiden makasiinina. Ensin siinä oli vain hirsistä tehty alkuperäisosa, kunnes se jossain vaiheessa sai kylkeensä lankkusiiven ja jääkellarin. Lohikellari on myöhemmin purettu pois.
Yksityisten omistuksessa olleista suulista ja sen lähellä sijaitsevasta makasiinista hierottiin kaupungin kanssa kauppoja vuosia. Vauhtia asiaan pani lumilinna-alueen rantamakasiinien palo. Palopaikalla käynyt museoviraston asiantuntija havaitsi, että suulillekin on ehdottomasti tarjottava vielä mahdollisuus.
Sittemmin suuli suojeltiin. Suojelu ja kunnostamisvastuu myös siivittivät sen ja makasiinin lahjoittamisen kaupungille.
"Suuli on kuulunut kaupunkikuvaan koko ajan. Se hoitaa jalokivigallerian kaverina portin virkaa sisäsatamaan tultaessa. Ja nyt se homma hoituu vähän paremmin", kaupunginarkkitehti Tero Eloranta toteaa tyytyväisenä. Hänen kontollaan on kaupungin rakennusperinteen vaaliminen.
"Se on suojelun arvoinen yksin ikänsä puolesta, mutta se edustaa myös vanhaa kauppaperinnettä. Suuli on alkuperäisellä paikallaan ja kuuluu makasiinien ryhmään, joita joskus oli kolmisenkymmentä", hän perustelee.
Kaupungin ytimessä
Sisäsataman, suulin ja rantamakasiinien sijoilla ollaan kaupungin historian ytimessä. Sillä on myös painoarvoa, kun punnitaan yksittäisten rakennusten arvoa. Eloranta pitää sisäsataman ja siihen liittyvän meripuiston rakennuskokonaisuutta valtakunnallisesti merkittävänä.
Kaupunginarkkitehti hahmottaa sisäsataman seudun kokonaisperspektiiviä seuraavasti: "Kovin monissa kaupungeissa näitä ei ole enää säilynyt. Todella arvokas ympäristö. Täältä Kemin rakentaminen lähti liikkeelle".