Elämä on valintoja. Valintojen seurauksien pohdiskelu on taas kirjailija Lionel Shriverin "leipälaji". Uusimmassa romaanissaan Syntymäpäivän jälkeen (Post-Birthday World 2007) Shiver kirjoittaa naisesta, jonka elämän suunnan ratkaisee yksi valinta: suudellako kuuluisaa snooker-tähteä vai ei.
"Jos hän antaa periksi kiusaukselle ja suutelee miestä, johon on ihastunut, he päätyvät naimisiin. Jos hän ei suutele, hän jää pitkäaikaiseen parisuhteeseensa", amerikkalaissyntyinen Shiver kertasi teoksensa lähtökohdan Kirja 2008 -messuilla Jyväskylässä.
Simppeliä sinänsä. Valinnassa ovat kuitenkin eväät kahdelle erilaiselle versiolle yhdestä elämästä. Niitä Shriver kuljettaa rinnan yli 600-sivuisen suomennetun järkäleen verran. Syntymäpäivän jälkeen on Shriverin kahdeksas romaani.
Maailmanmaineeseen Shriver nousi kirjallaan Poikani Kevin (We need to Talk About Kevin 2003), joka kertoo pieleen menneestä äitiydestä. Rohkea fiktio kertoo koulussa joukkoteurastuksen tehneen Kevinin äidin kirjeistä ex-miehelleen. Kirja voitti arvostetun naiskirjailijoille tarkoitetun brittiläisen Orange-palkinnon vuonna 2005.
Poikani Kevin kertoo myös valinnasta. Kirjan keski-ikäistyvä päähenkilö, älykäs ja menestyksekäs nainen päätti lopulta valita äitiyden, koska hän halusi antaa miehelleen perheen. Tuloksena oli katastrofi: lapsesta kasvoikin psykopaatti.
Kahden romaanin valinnat poikkeavat kuitenkin toisistaan. Shriver korostaa, että äidinrakkaudella ja romanttisella rakkaudella on eronsa.
"Rakkaustarinassa me ainakin tahdomme ajatella, että tiedämme, mitä valitsemme. Vanhemmuus on kuin kurottaisimme kohti karkkipussia silmät kiinni. Joskus joku makeisista onkin myrkytetty", Shriver vertaa.
Etuoikeus valita olikin helvetti
Omassa elämässään Shriver, 50, on valinnut lapsettomuuden. Syntymäpäivän jälkeen -kirjan taustalla on myös henkilökohtainen valintatilanne.
"Muutama vuosi sitten minulla oli etuoikeus tehdä valinta kahden hienon miehen välillä. Sillä hetkellä se ei tosin tuntunut etuoikeudelta: se oli todellinen helvetti, sillä valintani seurauksena joku tulisi loukkaantumaan."
Shriver teki valintansa ja jätti vakiintuneen suhteensa. Entinen elämä kulki kuitenkin pitkään uuden rinnalla todentuntuisena. Siitä romaanin idea ja kahtiajakautunut rakenne.
"Kyse on lopulta siitä, mitä vaikutuksia elämäämme on sillä, ketä rakastamme ja kenen kanssa menemme naimisiin. Teoriani on se, että sekä petetyksi tulleen että pettäjän tuska on yhtä suuri, vaikkakin erilainen. Ehkä suurinta pettämistä on kuitenkin se, että pettää itseään."
Yksi Shriverin haasteista oli kertoa, ettei kohtalokkaasta suudelmasta kieltäytyneen elämä ole vain rutiininomaista tylsyyttä.
"Fiktio ei useinkaan tee oikeutta tällaisille suhteille, pidämme tällaisia ihmisiä tylsinä. Itse ajattelen, että tällaisessa suhteessa on kauneutta, jopa runoutta."
Oma pelityyli pysyy
Suudelmaan päätyneelle pettäjälle puolestaan on vaikea saada myötätuntoa. Siihen Shriver kuitenkin pyrkii korostamalla pettäjän syyllisyyttä ja häpeää.
"Kirjan päähenkilö ei tee päätöstään kevyin perustein, ja hän joutuu maksamaan petollisuudestaan kauhean hinnan, varsinkin tunnetasolla."
Tenniksen ystäväksi tunnustautuva Shriver ehti Suomen-vierailullaan katsomaan Jarkko Niemisen pelaamista Davis-cupissa. Oman elämänsä rohkeista valinnoistaan huolimatta Shriver suosittelee pallonlyöjille malttia.
"Yksilön pelityyli ei varmaankaan juuri poikkea hänen luonteestaan. Sitä voi muuttaa vain rajoitetusti. Uskon, ettei kannata tähdätä suuriin muutoksiin, ei elämässä eikä pelikentillä."
