Perhossa vuonna 2013 kolme sutta tappaneet 12 salametsästäjää on tuomittu vuoden ja kahden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, neljän vuoden metsästyskieltoon ja menettämään aseensa valtiolle.
Tuomio on merkittävä ennakkotapaus, sillä ensimmäistä kertaa sovellettiin vuonna 2011 rikoslakiin tullutta mainintaa törkeästä metsästysrikoksesta.
Perhon salakaadot teki törkeäksi se, että kyseessä oli rahoitettu eläin, susi, ja että suuri joukko kokeneiksi metsästäjiksi tunnettuja henkilöitä oli ilmiselvästi toiminut varsin suunnitelmallisesti.
Vaikka tuomio on rangaistusasteikon alapäästä, se on kuitenkin selvä viesti, ettei salametsästystä suvaita. Tuomiot törkeästä metsästysrikoksesta voivat vaihdella neljästä kuukaudesta enintään neljään vuotta vankeutta sekä 3–10 vuotta metsästyskieltoa.
Moni metsästäjä on tyytymätön Suomen susipolitiikkaan, jota EU säätelee. Oikea tapa toimia ei tässäkään asiassa ole ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Sehän johtaa vain anarkiaan.
Suden salametsästys on ilmeisen yleistä. Susikanta oli RKTL:n mukaan suurimmillaan 250 yksilöä vuonna 2006. Nyt niitä on jäljellä enää noin 150. Tutkijat pitävät salametsästystä yhtenä suurena syynä susien määrän vähenemiseen.
Oikeusistuin joutui ratkaisemaan, olivatko kaadetut eläimet susia vai suden ja koiran risteytyksiä, koirasusia. Salametsästäjien puolustus nojautui siihen, että eläimet olisivat olleet koirasusia. Jos näin olisi ollut, salametsästäjiä ei olisi voitu syyttää ainakaan törkeästä metsästysrikoksesta.
Oikeus nojautui päätöksessään susista tehtyihin DNA-tutkimuksiin. Niiden perusteella eläimet olivat yli 97-prosenttisella varmuudella suomalaisia susia.
Pääkirjoitus