Länsi-Suomen susiongelmat eivät yllätä. Julkaisin jo vuonna 2014 suurpeto-ongelmista kirjan nimeltään Rikollinen metsästäjä. Länsi-Suomen mittavat peurakannat eivät estä susiongelmia tälläkään alueella. Ennakoin myös Oulujokivarren tulevia susiongelmia vuonna 2014. Oulujokivarren susikannan kasvun merkitys näkyy luonnollisesti poronhoitoalueen etelärajalla, koska poronhoitoalueen rajan ylittäminen on susilaumalle houkuttelevaa ja varsin helppoa. Metsäpeuran laidunalueet sijaitsevat myös porohoitoalueen reunamilla.
Suomen susipolitiikan hoitaminen on epäonnistunut täysin. On nähtävissä riista-alan virkamiesten ja viranomaisten sekä ministeriön suuri hämmennys ja pelkotila luonnonsuojelutahoja kohtaan ja sitä vastoin metsästäjäjärjestön vähättely. Kannanhoitosuunnitelmien tekemisen suurin haaste on maa- ja metsätalousministeriön, Riistakeskuksen, riistaneuvostojen ja riistanhoitoyhdistysten taloudellinen ja juridinen kytkös.
Olen saanut puhelinsoittoja etelästäkin, että riistaneuvostot ovat varsinaisia kahvikuppikerhoja vailla merkitystä ja valtaa.
On myös eettisesti ja juridisesti erikoista, että yksi ja sama henkilö istuu Metsästäjäliitossa, riistanhoitoyhdistyksessä, riistaneuvostossa ja maaseutuasiamiehenä, kenen asiaa ajat petoasioissa, kenen suulla puhut? Metsästäjien etujärjestön tulisi ottaa suurempi rooli metsästäjien edunvalvonnassa, kuten on Ruotsissa tapahtunut.