Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi ympäristöpalkintonsa tänä vuonna susitutkija Seppo Ronkaiselle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Ronkainen sai palkinnon puolueettomasta ja rohkeasta susitutkimuksesta.
Ronkainen tuntee susien maailmaa. Hänen mielestään susi toimii useimmiten järkevästi. Esimerkiksi viidettä kertaa pannoitusta varten kiinni otettava susi antautuu mutkitta Ronkaisen silmukkaan ja menee itse kuljetuslaatikkoon. Se tietää, että silloin pääsee vähemmällä. Kokenut susi tunnistaa tosin Ronkaisen jo kelkan äänestä ja vaihtaa maisemaa.
"Ajettiin sutta takaa metsäautotien kelkkauraa pitkin. Yhtäkkiä susi hyppäsi täydestä laukasta sivuun. Mistä se tiesi, että siellä on siltarumpu, johon voi mennä piiloon. Kerran samanlaisessa tilanteessa susi lähti uralta paksuun lumeen. Parin kilometrin päässä olikin metsäautotien pää. Aivan kuin sudella olisi ollut gps-paikannin."
Seppo Ronkainen on ottanut kiinni yli sata sutta, hypännyt moottorikelkasta juoksevan suden viereen ja pujottanut silmukan sen kaulaan. Kiinniotossa työskennellään neljän miehen ryhmänä.
Naarassudet
rimpuilevat
"Susi alistuu ihmisen edessä. Naaraat ovat hankalampia ja rimpuilevat ja ne ovat kovempia juoksemaan. Kysyy voimia pitää rimpuileva susi silmukassa. Joskus väsyy ja susi pitää laskea irti."
Ronkainen jäljittää susia myös sulan maan aikaan. Poikasten laskennassa on oltava ovela. Ronkainen kyttää, kunnes alfanaaras ja -uros häipyvät pesältä, ja alkaa ulvoa.
Pennut tulevat ääntä kohti melkein susimiehen syliin. Ronkainen on näpännyt kauniita lähikuvia pikkuhukista, jotka näyttävät aivan koiranpennuilta.
Suden pesällä Ronkainen pukeutuu muovitettuihin vaatteisiin ja käyttää hansikkaita ja hengityssuojaa, ettei ihmisen haju tarttuisi. Jos susi vainuaa ihmisen, se vie heti pennut turvaan uuteen pesään. Susien pannoituksessakin käytetään suojakäsineitä.
Seppo Ronkainen asuu petoalueiden keskellä Vieremällä. Siellä pystytään seuraamaan eri petojen elämää rinnan.
Ronkaisen mökin lähellä kulkee kahdeksan suden lauma sekä karhuja, ilveksiä ja mäyriä. Ronkainen on pannoittanut kaksi mäyrääkin tutkimuksia varten.
Susien perhe-elämää aitiopaikalta
Kainuun itäosien susireviirit ovat täynnä. Nuoret sudet joutuvat lähtemään keväällä länteen. Yleensä edellisen vuoden pentueesta yksi tai kaksi jää lapsenvahdeiksi. Nekin lähtevät syksyllä.
Nuori uros ja naaras voivat elää kokeeksi yhdessä vähän aikaa. Aina kihlajaisaika ei johda perheen perustamiseen, vaan matka jatkuu.
Esimerkiksi pitkään seurattu Jutta oli jo jäämässä vanhaksipiiaksi, sillä yksikään uros ei kelvannut. Sitten 3-vuotiaana se kohtasi Apollon ja nyt ne ovat tehneet jo kolmet pennut.
Ronkainen on seurannut laumoja niiden perustamisesta hajoamiseen asti. Suden loppu voi olla julma omienkin parissa. Vanha, laumastaan jälkeen jäänyt susi joutuu vieraan lauman hampaisiin, jos se ei ehdi vieraalta reviiriltä pois. Niin kävi Hiidenportin lauman entiselle alfanaaras Vaalealle.
Ronkaisesta oli vähällä tulla nimikaima Vaalean puolisolle Silmäpuolelle, sillä kaksi vuotta sitten suden kiinniottotilanteessa oksa puhkaisi häneltä silmän. Silmä pystyttiin korjaamaan lähes entiselleen.
"Syvyysnäön heikkeneminen haittaa maalausharrastuksessa", Seppo Ronkainen sanoo.
