Vitsin mukaan kivikauden vaimo täräytti kerran miehelleen äkäisesti tämän pihalle kaivaman kuopan ääressä: "Voi mikä hölmö! Fossiilit löytyvät vasta tulevaisuudessa!"
Tieteen päivillä Helsingissä on ensi lauantaina määrä käydä väittely kivikauteen liittyvästä teemasta, joka on sytyttänyt kunnon kiistan Suomen esihistorian tutkijoiden joukossa. Kyse on eteläisellä Pohjanmaalla Karijoella sijaitsevasta Susiluolasta, jonka tutkimusten etenemisestä viestimet ovat aika ajoin kertoneet.
Poikkeukselliseksi kohteen tekee se, että Museoviraston mukaan Susiluola on vanhinta kivikautta edustava muinaisjäännös, ainoa lajissaan Suomessa ja kansainvälisestikin erittäin merkittävä. Mistään muualta Pohjoismaistakaan ei tunneta paikkaa, jossa olisi mannerjään myöhemmin peittämällä alueella säilynyt jälkiä Neandertalin ihmisen toiminnasta.
Nuo Homo sapiensien lähisukulaisethan ovat niitä karun näköisiä tyyppejä, jotka piirroksissa ja tietokonesimulaatioissa kuvataan nykyihmisiä karkeapiirteisempinä leveänenäisinä takkutukkina. Susiluolassa heitä olisi majaillut noin 130 000 vuotta sitten eli ennen viimeistä jääkautta.
Tutkimuksia johtava Museovirasto pitää tiukasti kiinni kaivaustulosten tulkinnasta. Karijoella ja koko ympäröivässä maakunnassa Susiluolasta ollaan luonnollisesti innoissaan. 1700 asukkaan Karijoki mainostaa tätä nykyä itseään Pohjolan vanhimpana asuinpaikkana.
Susiluolan tienoille hahmotellaan suurta Jääkausikeskusta, jonka suunnitteluun on jo myönnetty julkista rahaa kymmeniä tuhansia euroja. Museoviraston tavoitteena on myös saada Susiluola Unescon kuuluisalle maailmanperintölistalle.
Nyt sattuu kuitenkin olemaan niin, että osa suomalaisasiantuntijoista suhtautuu Susiluola-tutkimusten tuloksiin äärimmäisin suurin epäilyksin. Hölmöiksi eivät kiistan osapuolet ole vielä toisiaan moittineet, mutta vastapuolen motiiveja ja asiantuntemusta on julkisesti kirpeässä sävyssä kyseenalaistettu.
Jos tutkimustulosten kriitikot ovat oikeassa, Susiluolassa ei olekaan kysymys muinaistieteellisestä sensaatiosta vaan viime vuosien suurimpiin kuuluvasta tieteellisestä skandaalista Suomessa.
Maallikon on vaikea sanoa, kumpi osapuoli asiassa on nyt vahvemmalla. Kiistan ydin on kuitenkin siinä, että Museovirasto tulkitsee tietyt löytöpaikan ilmiöt ja esineet muinaisihmisten jäljiksi, mutta kriitikoiden mukaan nuo "löydöt" ovat vain luonnon prosessien tuloksia.
Maallikon ei ole edes tarvis valita puoltaan, koska kiista jakaa Suomessa paitsi arkeologit myös geologit. "Kysymys on siitä, onko todennäköinen totta", kuuluu yhden tutkijan tieteenfilosofinen arvio kiistasta.
Tieteen päivien väittelyllä on otsikkona "Karijoen Susiluola todisteena muinaisesta ihmisasumuksesta - varma tieto vai toiveajattelua." Jopa siitä syntyi kova kiista, kuka tutkimustuloksia väittelyssä voi ja saa puolustaa. Paikalle tulee nyt kaivauksia viime vuosikymmenen lopussa johtanut saksalaistutkija Hans-Peter Schulz.
Museoviraston pääjohtaja Paula Purhonen on puolestaan jo etukäteen asettanut epäilyksenalaiseksi paikalle saapuvan tutkimustulosten kriitikon, Riihimäen lasimuseon johtajana toimivan dosentti Heikki Matiskaisen asiantuntemuksen.
Totuus Susiluolasta ei paljastu vielä lauantainakaan, mutta sellainen yleisohjeen uskaltaa maallikkokin antaa, että yrittäkää nyt selvittää asia ennen kuin pystytätte alueelle sen Jääkausikeskuksen. Ettei sen oppaiden tarvitsisi jossain myöhemmässä vaiheessa todeta keskukseen saapuville innostuneille vierailijoille, että "vitsi, vitsi".