Sherlock Holmes, Leo Olavi Susikoski, Philip Marlowe, komisario Palmu ja niin edelleen. Kirja Dekkarisankarit - Kuka kukin on
(BTJ Kirjastopalvelu)
esittelee mojovan kattauksen rikoskirjallisuuden tunnetuimpia etsivä- ja tutkijahahmoja.
Dekkarisankarit perustuu ruotsalaisen Bo Lundinin teokseen Dexikon: mer än 500 detektiver, thrillerhjältar, äventyrare, medhjälpare - samt en och annan minnesvärd skurk. Suomennoksesta vastaa Risto Hannula. Kirjan kotimaisen osuuden ovat toimittaneet Keijo Kettunen, Janne Mäkelä ja Pekka Turunen.
Opuksen suomalaiseen laitokseen on mahtunut 430 rikoskirjallisuuden keskeistä henkilöhahmoa eri puolilta maailmaa. Kotimaisia hakusanoja on mukana 86 kappaletta. Rikollisten kauhut esitetään teoksessa aakkosjärjestyksessä aivan kuin kyseessä olisi tietosanakirja. Heistä myös kerrotaan kuin elävistä tai ainakin joskus eläneistä henkilöistä.
Niinpä esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun luoma Timo Juhani Harjunpää on:
- Pitkähkö, hoikka sekä kaitaluinen ja -kasvoinen. Merkittävin pahe on tupakointi - alkoholia hän nauttii varsin säästeliäästi. Harjunpää kammoaa korkeita paikkoja, kuolemaa, aseita ja väkivaltaa.
Frans J. Palmu,
Rauhankatu 11
Timo Juhani Harjunpään suosikkikirja on Mika Waltarin Sinuhe. Komisario Palmu puolestaan on Mika Waltarin luoma etsivähahmo. Joel Rinteen valkokankaalla mainiosti esittämän Palmun nimi kokonaisuudessaan on muuten Frans J. Palmu.
- Palmu on itseoppinut komisario ja aloittanut uransa juoksupoikana. Sivistyssanat tuottavat pieniä vaikeuksia, mutta kirjaviisauden korvaavat partaveitsen terävä maalaisjärki ja ammattitaito. Lisäksi Palmu tuntee Helsingin ja helsinkiläiset perinpohjaisesti.
- Hän osaa ratkaista rikokset heikkojenkin johtolankojen avulla. Jos hänellä olisi mielikuvitusta, hän leikkaisi sen irti, kirja kertoo Palmusta, joka asui Helsingissä osoitteessa Rauhankatu 11.
Luja kädenpuristus
ja harmaat silmät
Oma lukunsa suomalaisessa kirjallisuudessa on Mauri Sariolan luoma rautakangen poikineen nielaissut komisario, sittemmin rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski. Usein on arveltu Susikosken edustavan Sariolan käsitystä itsestään. Tai ainakin käsitystä siitä, minkälainen hahmo Sariola haaveili olevansa.
- Susikoski on hieno mies, muttei toki paheeton. Tupakkaa palaa ja viskiä kuluu. Autovalinnoissa hän on konservatiivinen. Susikoski viihtyy seurapiireissä, ja hänessä on salonkileijonan pirteitä.
- Ulkoasu on huoliteltu: puvut ovat mielellään räätälin tekemiä ja solmiot hillitysti asukokonaisuuteen soinnutettuja. Vartalo on keskimittaa pidempi ja solakka, kädenpuristus luja ja katse suora. Hänen silmänsä ovat harmaat, Dekkarisankarit luonnehtii Susikoskea.
Viiman pitkä
siima
Suomen nuorimpiin rintamaupseereihin sodassa lukeutunut Susikoski ehti lukuisten matkojensa ja muiden kiireiden ohella suorittaa lainopin kandidaatin tutkinnon. Susikosken aikaa vei myös tutustuminen lukemattomiin naisiin.
- Sankari arvostaa naiskauneutta, mutta on onnistunut pysyttelemään poikamiehenä koti- ja ulkomaisista houkutuksista huolimatta. Naisen ja miehen roolit ovat Susikoskelle hyvin perinteiset. Naisen tulee olla kapeanilkkainen, mielellään korkeapovinen ja ... ulkonäöltään huoliteltu.
Sariolan sankareihin kuului myös varatuomari Matti Viima. Alkoholisoituneen isän melkein perinnöttä jäänyt poika, joka kuitenkin menestyy elämässään.
- Nuorempana hän on ollut kihloissa. Morsian on ollut erotessa sitä mieltä, että kunnon naista Matti ei ikinä saisi, mutta lutkien kansa hän kyllä pärjää, kirja kertoo.
Almi Graan,
Maria Lang
Suurin osa dekkarisankareista tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Heistä mielenkiintoisimpiin lukeutuu läntisen naapurin Almi Graan. Kirjaimet sekoittamalla Almi Graanin nimestä vääntyy hänet luoneen kirjailija Maria Langin nimi.
Almi Graan muistuttaa Leo Olavi Susikoskeakin enemmän kirjailijan omaa näkemystä itsestään.
-Maria Langin tavoin hänellä on vahvat silmälasit, nurinkurinen vuorokausirytmi, suuret painosmäärät ja Kööpenhaminassa asuva sisar.
Rikoskomisario Christer Wijkin apuna häärivä Graan aloitti kirjoittamalla näytelmiä televisiolle. Myöhemmin hän siirtyi toimintaromaaneihin, joiden päähenkilönä on agentti 000. Lopulta, kirjassa Murhanäytelmä, Almi itse totesi kirjoittavansa nykyään vain Wijkistä.
