Su­si­koi­ra Roi kul­jet­ti elo­ku­va­oh­jaa­ja Raimo O. Niemen lasten ja eläin­ten pariin – Ja­mi-po­lii­si­koi­ra opetti, että jotkin koirat ovat erit­täin älyk­käi­tä

Raimo O. Niemi on voittanut urallaan useita palkintoja. Omaa lempityötään hän ei halua nimetä, koska työt ovat hänelle ”vähän kuin lapsia”.

Kuva: Markku Ulander

Elokuvaohjaaja Raimo O. Niemi tunnetaan erityisesti lapsista ja eläimistä kertovista töistä. Alkusysäys oli tv-sarja Susikoira Roi.

Aluksi lapsi ja koira päärooleissa epäilyttivät Raimo O. Niemeä.

– Sitten tutustuin Paavo Westerbergiin ja Jami-poliisikoiraan. Paavo opetti minulle, että lasten kanssa työskentely voi olla kivaa ja palkitsevaa. Ja Jami opetti, ettei koiria tarvitse pelätä ja jotkin koirat ovat erittäin älykkäitä ja hienoja.

Torstaina 70 vuotta täyttävä ohjaaja tunnetaan etenkin lapsista ja eläimistä kertovista sarjoista sekä elokuvista. Hän sanoo, että merkittävä syy siihen on Susikoira Roi -sarja.

Niemen mukaan lapsirooleja täytettäessä tärkeää on löytää juuri sopiva tyyppi. Ulkonäön lisäksi vaikuttaa se, millainen ihminen on. Niemi kehuukin töidensä lapsinäyttelijöitä, joista monet ovat nykyisin ammattinäyttelijöitä.

– Mulla on ollut tsäkää.

Hän iloitsee kotimaisen elokuvan viimeaikaisesta suosiosta. Elokuvissa on kaikissa maissa omat, erityiset piirteensä.

– Leffoissa näkyvät kulttuuri, elämäntapa ja jopa ajatukset, jotka pyörivät ihmisten mielessä missäkin maailmankolkassa, Niemi sanoo.

– Puhumattakaan tietysti omasta kielestämme. Kyllä meillä täytyy olla myös elokuvan puolella tällainen oma juttu, ettei olla pelkästään vieraiden varassa.

Suomalaiselokuvat voidaan Niemen mukaan laskea ainakin pikkuveljenä pohjoismaisten elokuvien joukkoon. Tyypillistä niille on tietty jylhyys ja synkkä kauneus.

ErityisestiPoika ja ilves ja Suden arvoitus -elokuvissa luonto on näkyvästi esillä.

Niemi kuitenkin sanoo, ettei varsinaisesti ole ympäristöaktiivi.

– Kun olen tehnyt villieläimistä juttuja, niin siinä on itsestään selvää, että luonto tulee mukaan.

– Koska elokuva on tehty katsojille, niin pyritään siihen, että siellä esimerkiksi olisi mahdollisimman upea maisema takana. Sekin tavallaan puhuu luonnon puolesta.

Niemi korostaa, etteivät lastenelokuvat voi sisältää liian rankkoja asioita, mikä voisi rajoittaa esimerkiksi ympäristöteemojen käsittelyä.

Ohjaaja itse törmäsi tähän aivan eri merkeissä. Suunnitteilla ollut fantasiaelokuva jäi hänen pettymyksekseen tekemättä, koska eurooppalaiset rahoittajat olisivat halunneet muuttaa juonta niin, että ikärajaksi olisi tullut kahdeksan vuotta kaavaillun kuudentoista sijaan.

– Elokuva tuntui komealta ja oli visiot päässä, miten se tehdään. Mutta en halunnut vesittää sitä eli jättää siitä mielestäni hyvin tärkeitä osioita pois sen takia, että se olisi lapsille.

Niemen viimeiseksi elokuvaksi jäi Roskisprinssi. Sen käsikirjoitti hänen kuopuksensa, kirjailija ja runoilija Juuli Niemi. Esikoinen, elokuvaohjaaja Inari Niemi toimi ohjaajan assistenttina.

Isää ilahduttaa se, että tyttäret ovat menestyneet alalla.

– Sanoin aikanaan tytöille, että älkää edes harkitko: Olettehan te nähneet, ettei ole keikkaa koko aikaa. On tämmöisiä luppoaikoja ja muuta ennen kuin taas pääset töihin. Ja sitten kun teet leffan, niin saatat pahimmassa tapauksessa olla kuin jokin yleinen sylkykuppi, kun kriitikot kirjoittavat. Mutta niin siinä vain kävi, rohkeita tyttöjä.

Niemelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2013. Viime aikoina häntä ovat pitäneet kiireisenä muun muassa valokuvanäyttelyt, jotka koostuvat miehen opiskeluaikanaan 1970-luvulla Moskovassa ottamista kuvista. Niemi pohtii, että siitä ajasta voisi ehkä kirjoittaa myös kirjan.

– En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, niin joka ikinen virke on mulle uusi alku. Katsotaan nyt, tuleeko siitä jotain.

Poika ja ilves on elokuvaohjaaja Raimo O. Niemen menestynein elokuva. Ohjaajan mukaan ilves on myös vaativin eläin, jonka kanssa hän on tehnyt töitä. Ensikohtaaminen puolikesyn Väiski-ilveksen kanssa Ranuan eläinpuiston johtajan huoneessa oli ikimuistoinen.

– Katsoin, että hemmetin iso kissa eli ilves makaa sen johtajan pöydällä. Sitten se hyppää sieltä alas, ja koska olen siinä etummaisena, se alkaa puskemaan mua ja kehräämään. Mä olin siinä, että hmm, kissat ovat epäluotettavia elukoita.

Johtaja kuitenkin rauhoitteli vierastaan sillä, että ilvestä voi hyvin silittää. Kun Niemi kumartui alas, eläin kipusi kynsillään hänen vaatteitaan pitkin ylös ja nappasi suullaan kiinni hänen kurkkuunsa.

– Ajattelin, että väärä keikka, väärä keikka, hyvästi. Sitten kuului sen eläintarhan johtajan ääni, että se leikkii tuolla tavalla.

Väiskiä käytettiin elokuvan syyskuvauksissa. Eläin väsyi aina tietyn ajan jälkeen, minkä vuoksi kuvaukset piti välillä keskeyttää. Väiskin lisäksi kuvauksissa käytettiin muutamaa tekoilvestä. Talvikuvauksia varten saatiin Ruotsista lainaan Isa ja Bella.

Suden arvoituksessa käytettiin oikeiden koirien sijaan koirasusia. Eläinten omistajan ja kouluttajan Reijo Jääskeläisen mukanaolo helpotti projektia.

Niemi muistuttaa, ettei hän itse ole käytännössä ohjannut eläimiä.

– Kerron eläinkouluttajalle, mitä haluan. Hän tekee jotain taikojaan, ja sitten ne eläimet enemmän tai vähemmän vain toimivat.