Tuskin oli lumi ehtinyt peittää Kainuussa suurella joukolla lasketut suurpetojen jäljet, kun Kuhmosta kuului ikäviä. Tutkittu pantasusiperhe menetti muutamassa viikossa puolet jäsenistään.
Alkukesästä vielä kahdeksanjäsenisen lauman vahvuus on kutistunut kolmeen. Myös Nurmeksessa epäillään pantalauman kokeneen kovia.
Susitutkija varoo sanojaan, mutta kertoo pelkonsa: jotkut ovat voineet auttaa susien poistamisessa.
Syyttää ei sovi, kun todisteita ei ole. Petolaskennan puinti kuitenkin kertoo, että konsensus on susipolitiikassa kaukana kuin juhannus jouluna.
Metsästäjät löysivät laskennassaan Kainuusta 103 sutta, joista pelkästään Kuhmosta 62. Tutkijoiden mukaan koko maakunnassa on noin 45 sutta.
Osapuolet eivät usko toisiinsa alkuunkaan. Riistatutkija vetoaa radiopantaseurannan tietoihin ja suden käyttäytymisen tuntemukseen.
Kun hän vielä ilmoittaa, että metsästäjät ovat laskeneet saman lauman kolmeenkin kertaan, on kuilu osapuolten välillä kaivettu taas syvemmäksi: erämiestä on loukattu verisesti.
Metsästäjät eivät usko tutkijoiden tietoihin, koska niputtavat heidät hurmoshenkisiin suojelijoihin.
Tutkija perää tarkempaa tietoa metsästäjien laskentatavasta, tai muuten on turha edes puhua laskennasta.
Petoasioissa on tapana ottaa kantaa jyrkästi ja kuuluvasti puolesta ja vastaan.
Susikannan kasvattamista vaativa suojelija ja koiransa hukalle menettänyt metsästäjä eivät ymmärrä toistensa näkemyksiä alkuunkaan, mutta molemmat osaavat pitää isoa ääntä.
Susirintamalla käydään myös tiedotussotaa.
Kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kertoi viime keväänä, että Suomen susikanta on todennäköisesti salametsästyksen takia pienentynyt selvästi, kiirehti Metsästäjäliitto antamaan tiedotteen, jonka mukaan susikanta kasvaa vauhdikkaasti, ja siksi liiton jäsenet ovat valmiina jahtiin.
Puhe ei ole pahaksi, mutta ihmisten kiistellessä suurin häviäjä on susi.
Oikeus on helppo ottaa omiin käsiin suurilla saloilla. Valvonta tavoittaa metsästysrikollisista ehkä vain muutaman prosentin.
Susi viihtyy Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, ja siellä kannetaan myös petokeskittymän aiheuttamat haitat.
Susien vaarattomuuden perustelu tilastoihin vedoten ei rauhoita, kun lapset pitäisi laittaa aamulla pimeälle koulutielle susireviirin naapurissa. Pedon pelko on geeneissämme.
Tiheät petokeskittymät eivät ole kenenkään etu.
Jos virkavalta ei osoita ymmärtämystä ja nopeaa toimintaa selvienkään petohaittojen torjumiseen, otetaan susi taas tähtäimeen ilman lupaa.
Poronhoidon ja suurpetojen edut kiskovat kapulaa jatkuvasti, mutta Kuhmossa kärsii nyt myös arvokas metsäpeura.
Peurakadon syylliseksi ei ole osoitettu pelkästään petoja, mutta vahva susikeskittymä ei voi olla vaikuttamatta peurojen määrään.
Susien laskijaksi ja kiistan ratkaisijaksi on jo esitetty kolmatta, yhteisesti hyväksyttyä osapuolta.
Mistä ihmeestä sellainen löytyy, ja mitkä olisivat yhteisesti hyväksytyt laskentatavat?
Laskentavastuu pitää olla parhaiten koulutetuilla, kenttätyönkin taitavilla asiantuntijoilla. Metsästäjät voivat olla edelleen laskennassa arvokkaana apuna.
Susia otetaan kiinni, kun niille laitetaan radiopanta seurantaa varten.
Voisiko tiheimpiä keskittymiä purkaa susia muualle siirtäen?
Ruotsi on jo kysellyt Suomen susia, mutta ehkä hukka kotiutuisi kotimaankin eri kolkkiin.
Pelättävissä tietenkin on, että tieto siirrosta poikisi vastaanottopaikkakunnalla vain yhden lihavan riidan lisää.