Kirkkopäivät: Ta­pah­tu­mia riitti per­jan­tai­na niin paljon, että kaik­kiin ei ehtinyt mukaan

Kärpät: Ari Stenius jatkaa Oulun Kärp­pien lii­gaot­te­lui­den se­los­tus­ta Radio Ka­le­vas­sa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Susien sie­lun­elä­mä tutuksi

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen on niin vihkiytynyt liikkumaan korvessa susien ja karhujen perässä, että lomatkin meinaavat jäädä pitämättä. Moni pitää petotutkijan työtä jännittävänä ja eksoottisena.

Karhu hakusessa. Seppo Ronkaisen viime viikkoon kuului pantakarhujen kaitseminen turvallisesti talvipesilleen muun muassa jälkiä peittämällä. Viime talvena Sonkajärvellä ammuttiin pantakarhu pesäänsä.
Karhu hakusessa. Seppo Ronkaisen viime viikkoon kuului pantakarhujen kaitseminen turvallisesti talvipesilleen muun muassa jälkiä peittämällä. Viime talvena Sonkajärvellä ammuttiin pantakarhu pesäänsä.
Kuva: Seppo Karppinen

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen on niin vihkiytynyt liikkumaan korvessa susien ja karhujen perässä, että lomatkin meinaavat jäädä pitämättä. Moni pitää petotutkijan työtä jännittävänä ja eksoottisena.

"Kyllä sen niinkin voi sanoa. Parasta tässä työssä on vapaus, liikkuminen luonnossa ja petoeläinten seuraaminen. Työ on mielenkiintoista ja hyvä mieli tulee siitä, että on saanut tulosta aikaan."

"Seppoa on pitänyt välillä toppuutella työnteosta", toteaa Ronkaisen esimies, erikoistutkija Ilpo Kojola RKTL:stä.

Ronkaisen mukaan GPS-seurantaan siirtymisen jälkeen työstä on tullut turhan kiireistä, koska alueena on koko Suomi.

"Tässä on paljon koordinaattien lukemista ja vahtaamista. Lisätyötä tulee esitelmistä eri tilaisuuksissa." Ronkainen on ollut petotutkimuksessa mukana alusta alkaen eli vuodesta 1998. Sitä ennen hän teki samaa työtä Oulun yliopistolle.

Viiden vuoden aikana Ronkainen on pannoittanut 48 eri sutta, joista kahdelletoista panta on asennettu toiseen kertaan. Karhuja Ronkainen on pannoittanut 52, joista 12 uudelleen.

Suden pannoitus on hurjaa puuhaa. Se tehdään kevättalvella suotuisien kelien aikana. Lunta on oltava noin 60 senttiä ja hangen niin kantava, että moottorikelkalla on hyvä ajaa.

"Pyrimme aina siihen, että susilaumaa häiritään mahdollisimman vähän. Yleensä pannoitamme nuoria yksilöitä silloin, kun ne ovat laumoista erillään. Näin koko lauma ei tule häirityksi. Poikkeuksina ovat johtajasudet, jotka joudutaan pyydystämään lauman keskeltä."



Silmukka hukan kaulaan


Susi ajetaan moottorikelkalla kiinni ja väsyksiin. Kun kelkka on suden kohdalla, Ronkainen hyppää suteen kiinni, ja kiepaisee silmukan hukan kaulaan. Sitten eläin nukutetaan, punnitaan, tutkitaan ja pannoitetaan.

Kiinniottaminen tuntuu hurjalta touhulta. Ronkainen puhuu rutiinista. Vaaralliseksi hän ei tehtävää kuvaile. Asetta ei ole susihommassa edes mukana. Karhujen pannoittamisessa ase sen sijaan on matkassa varmuuden vuoksi, vaikka nukutetun karhun unen syvyyttä voikin seurata hengityksestä.

"Tietysti suden pyydystäminen kelkalla voi olla vaarallista, jos on tottumaton. Enemmän vaaraa tulee siitä, että ajaa kelkalla päin puuta tai ajautuu rotkoon."

Susien kiinniottoa on Suomessa kerran yritetty helikopterista, mutta yritys päättyi epäonnistumiseen, koska susilauma karkasi kuusikkoon. Toista yritystä ei tällä tietoa tehdä.

Susien sielunelämä on tullut Ronkaiselle vuosien varrella tutuksi. Seurantaa on viime aikoina helpottanut siirtyminen GPS-seurantaan. Sen avulla susien liikkeitä voidaan seurata pitkienkin matkojen takaa.

Ronkainen seuraa pääasiallisesti susien ravinnon käyttöä, liikkumista ja laumojen käyttäytymistä.

"Mielenkiintoista on seurata nuorien yksilöiden liikkeitä, kun ne lähtevät laumasta reilun 10 kuukauden ikäisinä. Joku susista jää aina pentujen vahdiksi, mutta syys-lokakuussa ne lähtevät vaeltamaan ja etsimään omaa reviiriään. Kun pentueet kasvavat, vanhempien pentujen on lähdettävä omille teilleen."

Aikaisemmin pantasudet liikkuivat Kuhmon laumoista Venäjälle tai pohjoiseen kohti poronhoitoaluetta. Siellä niillä ei ollut tulevaisuutta, koska vielä kolme vuotta sitten sudenpyynti poronhoitoalueella oli luvallista.

Hyrynsalmella ammuttiin kahdeksan sutta lippusiiman sisään. Sen jälkeen sudenpyynti tuli luvanvaraiseksi myös poronhoitoalueella.

Kuhmossa susia oli parhaimmillaan kolme vuotta sitten 34, nyt enää 12, koska kolme vuotta sitten hävitettiin parikymmentä sutta, osa luvattomasti.

Poronhoitoalueen läheisyyden vuoksi susitutkimuksen painopistettä siirrettiin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan puolelle. Keskittymiä on tällä hetkellä Rautavaaralla ja Ilomantsin-Tohmajärven suunnalla.



Reviirinhakua pitkien
matkojen takaa


Parhaimmillaan Ronkaisella on ollut seurannassa kahdeksan susilaumaa, nyt viisi.

Pitkämatkalaisin liikkuja on ollut Nurmeksen laumasta länteen Kristiinankaupunkiin jolkotellut Noppe, joka on löytänyt alueelta puolison ja elelee sillä suunnalla.

GPS:n avulla Ronkainen havaitsi Sotkamon laumasta lähteneen Millan siirtyneen Pyhäjoelle, jossa se löysi sulhasekseen Miskan. Parille syntyi pentue, mikä on harvinaista. Pohjois-Pohjanmaalla sudet eivät tiettävästi ole pesineet sataan vuoteen. Millalle kävi huonosti, koska se hävitettiin. Raato löytyi merestä.

Rautavaaran laumasta yksi susi on siirtynyt Venäjän puolelle Laatokan rannalle. Apollo-susi lähti vuosi sitten talveksi Viitasaarelle.

Keski-Suomen reviiri ei Apolloa innostanut, vaan se palasi keväällä takaisin laumaansa ja meni kesällä Kuhmoon, jossa se lyöttäytyi yhteen yksinäisen Jutta-naaraan kanssa ja pari elelee siellä tiettävästi onnellisena.

Tutkijat antavat seurantasusilleen nimet. Saman lauman yksilöistä käytetään samalla alkukirjaimella alkavia nimiä. Ronkaisen mukaan tutkijoiden on helpompi tunnistaa sudet nimien kuin numeroiden perusteella. Alkuun tutkijat antoivat susille venäläisiä nimiä, kuten Igor, Laika ja Petrus.



Ahmatutkimus
seuraavaksi


Petotutkimuksen pääpaino on tällä hetkellä sudessa. Karhua seurataan siinä sivussa. Ilpo Kojola kertoo, että seuraava tutkimuskohde on harvalukuisin suurpeto ahma.

Yksilöitä löytyy Euroopasta noin 2 500, joista parisen tuhatta asustaa Venäjällä, loput Pohjoismaissa. Suomen ahmakannaksi arvioidaan 120.

"Metsäahma on meillä tutkimaton alue. On mielenkiintoista tietää, mikä on suden merkitys ahman ravinnonsaannissa. Ahma on hankala tutkia, koska sille ei voi asentaa pään muodon takia kaulapantaa. Kysymykseen tulee ruumiin onteloon asennettava lähetin."

Kojolan mukaan ahmatutkimus aloitetaan pikkuhiljaa jälki-ja pesäseurannalla.