Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun susi palasi vanhoille kotikonnuilleen Yhdysvaltain Kalliovuorilla. Vaatimattoman alun jälkeen susikanta on kasvanut voimakkaasti. Tutkijoita hämmästyttää kuitenkin eniten se, miten valtaisa vaikutus susilla on ollut alueen koko ekojärjestelmään.
Amerikkalaisbiologi Doug Smithin mukaan kaikki osasivat odottaa, että ravintoketjun huipulla oleva susi vaikuttaisi eräisiin lajeihin. Seurausten mittasuhteet ovat kuitenkin suurempia kuin kukaan olisi voinut ennalta odottaa.
Susien paluu ei muuttanut pelkästään saaliseläinten elämää. Myös muut petoeläimet ovat saaneet sopeutua omien saalistusmahdollisuuksiensa vähentymiseen kilpailun myötä. Myös kasvustossa on tapahtunut vallankumous, mikä on puolestaan vaikuttanut monen pienen nisäkkään ja laululinnun elämään.
Yhdysvaltain liittovaltion viranomaiset alkoivat 1900-luvun alussa hävittää suuria petoeläimiä koko läntisestä osasta maata. 1930-luvun puolivälissä tavoite saavutettiin. Viimeiset Yellowstonessa - maailman vanhimmassa kansallispuistossa - eläneet sudet ammuttiin, ja koko laji hävisi Kalliovuorten Yhdysvalloille kuuluvasta osasta.
Susikanta moninkertaistui
Vain 60 vuotta myöhemmin, eli vuonna 1995, samat liittovaltion viranomaiset toivat suden takaisin Yellowstoneen. Tälläkin kertaa toteutettiin ihmisten toiveita; yleinen mielipide kun oli kääntynyt myötämieliseksi suurpedoille.
Muutama susilauma otettiin kiinni Kanadassa ja päästettiin vapauteen Yellowstonessa ja Idahon osavaltiossa. Koskaan aiemmin tällaista susien "uudelleenasuttamista" ei ollut kokeiltu missään päin maailmaa.
Sudet hoitivat oman osuutensa hankkeesta yli odotusten. Idahossa on tällä haavaa 500-550 sutta. Yellowstonen ja ympäristön alkuaan 31-päinen susilauma on puolestaan kasvanut 300-350 eläimen kannaksi.
Yellowstone Science -aikakauslehdessä ja äskettäin julkaistussa kirjassa (Decade of the Wolf: Returning the Wild to Yellowstone) Doug Smith ja monet muut tutkijat kertovat susien lisääntymisestä ja sen dramaattisista vaikutuksista ekosysteemiin.
Ensimmäiseksi vaikeuksiin joutui suden pienempi sukulainen preeriasusi. Sudet tappavat kaikki näkösälle tulevat preeriasudet, ja niiden kanta onkin kymmenessä vuodessa kutistunut puoleen entisestä. Tämä on vuorostaan helpottanut hanka-antilooppien elämää, sillä niiden vasikat päätyvät usein preeriasusien ruuaksi.
Sudet jättävät yleensä jälkeensä suuret määrät raatoja. Raadonsyöjät kuten harmaakarhut, korpit ja kuningaskotkat on saaneet hyvät olot entiseen verrattuna.
Susien ehdottomasti tärkein saaliseläin on wapitihirvi, alueen yleisin sorkkaeläinlaji. Noin 35 000 eläimen kanta on jonkin verran vähentynyt vuodesta 1995, mutta ei merkittävästi.
Wapitit ovat muuttaneet täysin elintapojaan. Välttääkseen susien hyökkäykset hirvet hakeutuvat nykyisin aukeille paikoille, missä näkyvyys on hyvä, ja välttävät rotkoja, laaksoja ja kalliokielekkeitä, missä sudet voisivat onnistua väijytyksissään.
Tämä on puolestaan johtanut siihen, että pajupensaat, poppelit ja haavat ovat vallanneet uudelleen alaa Yellowstonessa. Aiemmin wapitit karsivat raskaasti pensaita ja puita syömällä niiden lehtiä. Puuston vahvistuttua majavat ovat saaneet lisäravintoa ja niiden kanta on kymmenkertaistunut.
Myös monet laululinnut ovat palanneet luonnonpuistoon, kun niille tuttu elinympäristö on palautunut ennalleen.
