Kainuulaisten ja muiden susialueilla elävien ihmisten näkemykset otetaan huomioon tekeillä olevassa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa, suunnitelmaa laativa Jukka Bisi vakuutti Kainuun viidensillä Erätulilla Ukkohallassa lauantaina. Erätulet on metsästyskauden päättäjäistapahtuma, johon kokoontuu suuri joukko metsästäjiä.
"Sudenhoitosuunnitelma on jo herättänyt äreyttä ja monet kokevat, että sana hoito on sama kuin suojelu. Hoitosuunnitelma on kansallinen ohjelma susikannan hoitamiseksi ja myös kansallinen vastaus EU:n komissiolle."
Kainuulaissyntyinen Bisi totesi, että maailman johtavien susitutkijoiden mielestä susikannan hoito on enemmän yhteiskunnallinen kuin biologinen kysymys. Se tarkoittaa sitä, että susialueilla asuvien ihmisten näkökantoja ei voi ohittaa susikannan hoidon linjauksessa.
Susiraportti tammikuussa
Hoitosuunnitelmaa varten kuultiin yleisötilaisuuksissa noin 1 600 ihmistä ja lisäksi sidosryhmäkyselyjen kautta tuli mielipiteitä. Eri eturyhmien ja susialueiden ihmisten kannanilmaisuista ilmestyy tammikuun lopulla Helsingin yliopiston tutkimussarjassa teos Susipuhetta Suomessa. Hoitosuunnitelma valmistuu keväällä.
Jukka Bisin mukaan susikysymys on erittäin kärjistynyt, sillä kaksi eri todellisuutta kohtaavat siinä. Suojelupiirien mielestä sudella on oltava oikeus toimia laumoina ravintoketjun huipulla ja muiden eläinkantojen säätelijänä, paikallisten ihmisten mielestä taas heidän elinympäristöään ja elämäntapaa ei tule alistaa suojelijoiden päämäärälle.
Yhdestä asiasta on yksimielisyys. "Lähes kaikki tahot kannattavat pihapiirisusien eli kotieläimiä pyytävien ja ihmispelkonsa menettäneiden susien poistamista."
Kainuun petoyhdysmiesten mukaan maakunnassa on noin 80 sutta, RKTL:n mukaan vain puolet siitä. Kainuun riistanhoitopiiri ei arvioi susimääriä vaan toimii RKTL:n lukujen mukaan, mutta susia on Kainuussa liikaa, riistapäällikkö Jukka Keränen totesi.
Metsästä
patavalmiiksi
Erätulilla valittiin Vuoden kainuulaiseksi erämieheksi 16-vuotias sotkamolainen lukiolainen Janne Huotari. Huotari on kulkenut metsällä 3-vuotiaasta lähtien, ensi kerrat tosin unten mailla autossa kun isä oli hirvipassissa. Hän on oman metsästysseuransa, Suovaaran-Kokkovirran metsästäjien sihteeri ja ahkera riistan ruokkija.
Janne Huotari hoitaa riistan patavalmiiksi ja pakastimeen asti, äiti siitä eteenpäin. Luokallaan hän on ainoa metsästäjä, ja aika harvinaista metsästys on kaveripiirissäkin.
"Minusta metsästys on rauhoittumisen paikka. Se on ainoita asioita, joita voi harrastaa, kun asuu kaukana taajamasta."
"Paras eräkokemus on se, kun kävin metsällä ja sain ampua metsähanhen. Vähän sen jälkeen pääsin Poriin metsälle ja sain kanadanhanhen."
Janne Huotari on ampunut hirven, metsäkanalintuja, vesilintuja ja majavan. Majavan pyynti on vähintään viikon projekti, se ei onnistu niin, että vain menee ja lasauttaa. Nyt Janne Huotari pyytää kettuja ja pienpetoja.