Eduskuntaa on verrattu joskus kettufarmiin. Erkki Pulliainen löytää muitakin rinnastuksia eläinkuntaan poliitikoista, jotka voivat puhua myös muunneltua totuutta.
Ensi lauantaina on Etelä-Pohjanmaalla Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuratalolla haussa Suomen paras valehtelija. Kullakin kilpailijalla on seitsemän minuuttia aikaa lasketella lööperiä. Aiheen voi valita vapaasti.
Mukana on ainakin yksi poliitikko: demarikansanedustaja Harry Wallin, tuomaristossa.
Poliitikonhan ei passaa valehdella vaan puhua totta tai ainakin kertoa asiat niin kuin ne hänen mielestään ovat tai tuntuvat olevan. Viime vuosien kuuluisin versio tästä on kuultu keskustan Anneli Jäätteenmäen lyhyeksi jääneeltä pääministerikaudella.
"Yritän puhua niin totta kuin osaan", hän julisti jo eron partaalla ollessaan eduskunnalle. Ne surullisenkuuluisat faksitkin tulla tupsahtivat Jäätteenmäen kertoman mukaan hänelle pyytämättä ja yllätyksenä.
Ilmaukset jäivät pysyvästi elämään poliittiseen kielenkäyttöön.
Eduskunnan istuntosalissa kansanedustajat eivät saa syyttää tosiaan valehtelemisesta. Kun näin joidenkin mielestä aina silloin tällöin tapahtuu, on valehdella-sanalle keksitty kiertoilmaisu: muunnellun totuuden puhuminen.
Viimeksi oppositio syytti muunnellun totuuden jakamisesta alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista tämän antaessa välikysymysvastauksessaan kuntatilanteesta huomattavasti valoisamman kuvan kuin mitä edes hallituksen omissa taustapapereissa luki.
Hallitusyhteistyön sujuvuudesta saatiin viime viikolla monenlaisia puheversioita jopa samasta puolueesta.
Kehysriihessä maataloustukikiistan kerrottiin vieneen pääministeri Matti Vanhasen punamullan jopa eron partaalle. Kolmen keskustaministerin kerrottiin uhkailleen erolla ja Vanhasenkin jo kyselleen, että mitä tehdään.
Hallitus oli hyvin lähellä kaatumista, varapuheenjohtaja Antti Rantakangas myönsi puolueensa pää-äänenkannattajassa.
Vanhasen mukaan kukaan keskustan ministereistä ei uhannut eroavansa. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin lisäsi yhden sanan "hänelle". Auki ja ilmaan roikkumaan jäi näin se, että kolmikko olisi jossain muussa yhteydessä uhkaillut jättävänsä hallituksen. Vanhasen mukaan neuvotteluissa "moni sanoo mitä kielen päällä on ja vähän enemmänkin".
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli taas sanoi valtiovarainministeri Eero Heinäluoman keskustan ryhmässä käynnin jälkeen, että mitään kriisiä ei ole ollutkaan, ei hallituksessa eikä keskustassa. Kallin version mukaan hallitus ei ollut kaatumisen partaalla eikä hän ollut nähnyt ryhmässä mitään kriisiä.
Ota tuosta sitten selvää. Kolme saman puolueen johtavissa asemissa olevaa puhuvat samasta asiasta ihan eri tavalla.
Ainakin joku heistä puhunee muunneltua totuutta. Pitäisikö Kallin käväistä optikolla tarkistuttamassa näkönsä? Vai alistuiko joku tai tehtiinkö jostakin tarkoituksella "ajokedi", politiikan ajokana, jonka sanomisia nyt jälkikäteen nokitaan?
Eduskuntaa on verrattu joskus kettufarmiin.
Vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen tekee uusimmassa kirjassaan "Kansanedustajan valta ja vastuu" kiintoisia rinnastuksia vertailemalla laumayhteisön ja eduskunnan päätöksentekoa. Hänen mukaansa susia, muurahaisia, nokkivia kanoja ja ajokanojakin löytyy eduskunnastakin.
Pulliaisen sanoin eduskunta on kansanvallan pääpesä. Se täyttää hänen mukaansa järjestäytyneen eläinlauman tunnusmerkit. Talossa työskentelee kaiken kaikkiaan reilu tuhat muurahaista. Kansanedustajia on yhä paljon kuin arvioiden mukaan maassa susia. Eläinkunnan nokkimisjärjestykseenkin eduskunnassa törmää.
Pulliainen muistuttaa, että tieteessä nokkimisilmiö kuvattiin ensi kerran kanaparven tarkkailun perusteella 1920-luvulla. Parven nokkimisjärjestyksessä ylempänä oleva nokkii alempia tulematta vastaan nokituksi. Oma tarinansa parvessa on ajokana, alinna oleva yksilö, jota kaikki nokkivat.
Pulliaisen mukaan näin näyttää olevan myös poliittisessa parvessa. "Aina joukossa on vähintään yksi ajokedi, kansanedustaja, jota kaikki tilaisuuden tullen nokkaisevat." Mielenkiintoisen yhtäläisyyden hän löytää myös muistin pituudesta. Kanat muistavat eristykseen laitettuina kolmesta kahdeksaan viikkoon. Tätä tulee sanonta kanan muisti.
Poliittisen muistinkin sanotaan olevan kaksi kuukautta.
"Moni poliitikko on tuiki onnellinen, että näin on. Heitä ei lainkaan kiusaa se, että se ikään kuin halveeraa poliitikkojen aivoja suhteessa kananaivojen kapasiteettiin. Saatetaanhan puhua halventavasti myös kananaivoista", Pulliainen heittää.
Hänen mukaansa lähes aina juuri ennen varsinaista vaalipäivää lasketaan liikkeelle ilkeämielisiä ja valheellisia juttuja kilpailijoista. "Sillähän ei vaalien kannalta ole enää merkitystä, että vaalipäivän jälkeen totuus paljastuu. Kansa on joka tapauksessa ratkaisunsa tehnyt", Pulliainen toteaa.