Susi, Sasi, karhu ja Karpelan kokemukset Vanhasesta ja Niinistöstä! Politiikkako muka tylsää?
Kulttuuriministeri Tanja Karpelan susimyönteisistä lausunnoista oli vasta kehkeytymässä kunnon ottelu keskustan sisällä, kun tiukasti kantaansa puolustanut ministeri kertoi nähneensä karhunkin.
Julkisuudessa odotettiin jo kieli pitkällä, minkä "eläinsammakon" Karpela seuraavaksi suustaan päästään. Mutta ministeri ilmoitti topakasti, että hänen suutaan ei voi susipolitiikassa tukkia ja että hän on nähnyt karhunkin. Ällistely tästä oli vasta alkamassa, kun Karpela täsmensi kohdanneensa karhun Kanadassa, ei kotikulmillaan Espoossa tai kesämökillään Salon seutuvilla.
Eläinjutut jäivät pahasti kesken, ainakin osin pimentoon.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajasta Kimmo Sasista tuli susi, joka nappasi julkisuuden kulttuuriministeri Karpelalta.
Tamperelainen Kimmo Immeri Sasi pongahti valtakunnan politiikkaan vuoden 1983 vaaleissa kauppaamalla itseään filmaattisesti käsitteellä "mies kuin unelma".
Äänestäjät uskoivat, mutta eräässä anagrammikoosteessa Sasin nimi on väännetty muotoon "masokismi".
Teiniliitossakin aikoinaan touhottaneen Sasin kriisinhallintalaissa tekemien vetojen perusteella moni on Arkadianmäellä ja valtioneuvoston mustien autojen peräpenkeillä entistä enemmän kallistumassa sille linjalla, että Sasi ei politiikan pyörteissä läheskään aina ole mies kuin unelma.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa Kimmo Immeri onnistui auliin apurinsa, valiokunnan varapuheenjohtajan Arja Alhon enemmän kuin suopealla sivustatuella sekoittamaan hallituksen pasmat täydellisesti. Lopputuloksena hallitus joutuu muuttamaan perustuslakia, jotta presidentin valtaoikeudet pysyvät entisellään.
Kai hallitus laski, että varmemmin onnistuu perustuslain pykälien kuin Sasin vaihto.
Sasia voitaisiin yrittää siirtää sivuun, kun eduskunta palaa joulutauoltaan helmikuussa. Käytäntönä on kuitenkin ollut, että perustuslakivaliokuntaan valitut istuvat paikoillaan koko vaalikauden. Valiokunnan johdosta on lähdetty yleensä vain ministeriksi. Tämä tie on Sasin suhteen nyt tukossa.
Lisäksi Sasi sai lisää liimaa housuntakamuksiinsa kokoomuksen ryhmän puheenjohtajalta Ben Zyskowicziltä jokin aika sitten eduskunnan Fortum-kähinöiden yhteydessä. Tuolloin Sasi vaati SDP:n entisiä kauppa- ja teollisuusministereitä Sinikka Mönkärettä ja Erkki Tuomiojaa taloudelliseen vastuuseen Fortumin optioiden johdosta.
Demarit suuttuivat Sasin puheista ja ryhtyivät vaatimaan hänen siirtämistään sivuun valiokunnan johdosta. Zyskowicz pelasti hyvän kaverinsa ilmoittamalla, että Sasin asemaan ei harkita muutoksia eikä kokoomuksen ryhmällä ei ole minkäänlaisia aikomuksia vaihtaa Sasia.
Voi olla, että muiden ryhmien keskuudessa vaihtohalut taas vahvistuvat. Fortum-kähinöissä suoranainen vaihtovaatimus jäi lausumatta ääneen, vaikka Sasin sopimisesta rooliinsa puhuttiin taustalla paljon ja asiasta jo lähestyttiin Zyskowicziakin.
Muun muassa SDP:n ryhmän puheenjohtaja Jouni Backman korosti, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta edellytetään erityistä riippumattomuutta, jossa kyse on "enemmän tyylistä kuin juridiikasta". On päivänselvää, ettei Sasin tyyli yrittää leikata presidentin valtaa tyydyttänyt SDP:n johtoa. Tehtiinhän Alhostakin demariryhmässä asiaa käsiteltäessä miltei epätoivottu persona non grata.
Sauma Sasin vaihtoon voisi aueta sillä, että Zyskowicz itse on luvannut - taas kerran - väistyä kokoomuksen ryhmän johdosta helmikuussa. Monta kertaa hänen lupauksiinsa uskoneet lähtevät nyt siitä, että Zyskowicz ei voi enää syödä sanojaan.
Sasin tavoin Zyskowicz on koulutukseltaan juristi. Hän on myös aiemmin johtanut pitkään perustuslakivaliokuntaa, joten tässä mielessä vaihto kesken vaalikauden sujuisi sutjakasti.
Sasin ollessa 1990-luvun alussa kokoomusryhmän puheenjohtajana hänen ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen henkilökemiat hirttivät niin pahasti kiinni, että Viinanen asetti uhkavaatimuksen: jompi kumpi eroaa. Sasi joutui väistymään, mutta vaihtoi paikkaa ryhmän varapuheenjohtajana olleen Zyskowiczin kanssa.
Nyt sama vaihtokuvio ei onnistu. Ryhmän johtoon on nousemassa Jyri Häkämies. Sasi häviäisi vaalin hänelle, jos taustalla huolellisesti rakennettu pelikuvio pitää.
Jos Sasin suhteen ei uutta ilmene, voidaan sujuvasti palata Karpelan Meidän perhe -lehteen kirjoittamaan kolumniin "pitääkö lapsia pelotella susi tulee ja syö -jutuilla?"
Tekstin riveiltä löytyy aiheita, jotka voisivat synnyttää kuohuntaa. Ottaahan kulttuuriministeri kantaa myös pyydä ja päästä -kalastukseen.
"Kala narrataan perhoon, saaliista ja saalistajasta otetaan valokuva, minkä jälkeen koukun vaurioittama vonkale päästetään jokeen. Näin ihminen todistaa hallitsevansa luomakuntaa", ministeri kirjoittaa.
Tuleepa hän sivussa huomauttaneeksi, että "romanttinen mielikuva erämiehestä on valitettavan usein kaukana nykypäivästä". Ilon aihe Karpelalle oli viime kesänä norpan näyttäytyminen Olavinlinnan kupeessa.
Matti ja Sauli, ryhdistäytykää! Sanokaa edes jotain kulttuurista. Muuten Sasi vetää taas pitemmän korren. Jatkaahan hän taisteluaan presidentin vallasta.