Britit haluavat lapsuuden saduissa elävät vanhat eläimet takaisin maahan, vaikka monet niistä ovat ehtineet hävitä teollistumisen ja kaupungistumisen tieltä. Merikotka on vain yksi laji monien paluumuuttajien ketjussa.
Vuonna 1989 isohaarahaukka palasi Skotlantiin, kun Ruotsista tuotiin kuusi lintua. Nyt skotlantilainen isohaarahaukkakanta on jo noussut 200 yksilöön. Lintu ei koskaan täysin kadonnut Britanniasta, sillä Walesissa pesi muutama pariskunta. Viime kesänä 27 lintua vietiin myös Pohjois-Irlantiin, johon niiden toivotaan juurtuvan uudelleen.
Majava katosi Britanniasta 400 vuotta sitten, mutta on pian tulossa takaisin. Parikymmentä Norjasta tuotua majavaa on parhaillaan karanteenissa. Sen päätyttyä ne saavat uuden kodin läntisen Skotlannin Argyllista.
Villisika palasi Englannin luontoon lähes oma-aloitteisesti. Kun villisian lihasta tuli suosittua, jotkut maanviljelijät ryhtyivät kasvattamaan niitä. Muutamat siat karkasivat ja nyt niitä on jo monin paikoin eteläisessä Englannissa. Ne lisääntyvät ilmeisen menestyksekkäästi alueilla, joilta niiden kannat katosivat jo 300 vuotta sitten.
Britannia on valmis hyväksymään susien palauttamisen Skotlannin ylämaille. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että kauriskanta on kasvanut lähes kestämättömäksi ja ilman luonnollisia saalistajia se rasittaa muuta luontoa.
Skotlannissa on luonnonsuojelualueita, joille susia voitaisiin palauttaa, mutta palautuksella on toistaiseksi ollut liikaa vastustajia. Sudet katosivat Skotlannista 1700-luvulla.
Invernessin pohjoispuolella sijaitsevan Alladalen luonnonsuojelualueen maanomistaja Paul Lister haluaisi alueelle villisikojen ja hirvien lisäksi ainakin susia ja ehkä myös ilveksiä.
Ensimmäiset hirvet tuotiin alueelle viime kesänä Ruotsista. Koska ne eivät ole petoeläimiä, ne eivät kohdanneet susien ja ilvesten kaltaista vastustusta.