Pilviverho peittää tähtitaivaan Haapaveden seudulla joulunpyhinä, mutta ilman sitäkään Herkules-sudella ei olisi mitään mitä ulvoa.
Ei täysikuuta, joka syntyy vasta tammikuun puolivälissä, eikä morsianta, jonka hakumatkalla Herkules on. Morsian ei ole täysi susi vaan täysin hukassa.
Ennustettu pikkupakkanen olisi sinällään upea ulvontakeli, kun kylmä ilma ei viiltäisi kurkunpäätä.
Herkules joutuu viettämään yksinäisen joulun jossain Jumalan selän takana. Tosin se on ihmisarkana, viisaana vaeltelijana tottunut siihen. Paras joululahja sille olisi maukas hirvenpaisti. Mikäli se sellaisen nappaa, se saattaa pysähtyä pitkäksikin aikaa lounaspöytänsä ääreen. Muuten tietön taival jatkuu ja jatkuu.
Herkules tekee matkaa lähinnä hämärän ja öiseen aikaan, koska se ei ole löytänyt reviiriään. Yrityksen puutteesta sutta on vaikea moittia - eikä nirsoudestaan elämänkumppanin valinnassa.
"Se on mennyt muiden susien reviirille, josta se on ajettu pois", Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkija Samuli Heikkinen tietää.
Herkules tekee matkaa osaksi säiden mukaan, mutta periaatteessa se on sopeutunut täysin Suomen talveen.
"Sen varpaita ei palele", Heikkinen vakuuttaa.
RKTL saa tietonsa gps-järjestelmän kautta. Panta rekisteröi suden olinpaikan joka neljäs tunti, mutta lähettää havaintonsa vasta, kun kuusi havaintoa on kasassa paristojen säästämisen vuoksi. Herkules voi siis olla jo vaikka missä.
Ylhäältä näkee
Varsinkin päivämakuusijansa Herkules valitsee mielellään näköalapaikalta. Kattohuoneistosta on mukava tiirailla maailman menoa. Se kiikaroi ruokaa, mutta - tietenkin - myös vastakkaista sukupuolta.
"Kova tyrkky sillä on nyt löytää kaveri", Heikkinen uskoo.
Herkules täyttää keväällä kaksi vuotta ja on sukukypsässä iässä. Yleensä sudet saavat jälkeläisiä touko-kesäkuussa. Kantoaika on parisen kuukautta. Eli siis maalis-huhtikuussa pitäisi päästä tositoimiin.
Herkuleksella ei siis ole hädän päivää?
"Hyvä flaksi täytyy käydä, että homma tulee hoidettua. Kun on kysymyksessä ensimmäinen kerta, se menee usein vielä harjoittelun merkeissä. Eikä vielä edes ole kaveria", Heikkinen harmittelee yhden pantasuden puolesta.
Nimet vähissä
Merkkausporukka antaa susille nimet, eikä se ole mitään yksinkertaista hommaa. Planeettojen nimet on jo annettu. Sopivan neutraalin nimen, josta kukaan ei pahoita mieltään, keksiminen on hankalaa.
"Nimet helpottavat rutiineja, sillä on hankala sanoa, että susi numero 5721."
Onko Sepe-susi jo käytetty?
"On, mutta muistaakseni se saattoi olla myös karhu", Heikkinen muistelee.