Veden viljaa korjaavalle 38-millinen saalis ei ole yleensä edes maininnan arvoinen juttu, mutta kun kyse on surviaisen toukasta, asialla voi jopa kehuskella. Ainakaan kuusamolainen Kalevi Ronkainen, 63, ei ole isommasta kuullut, vaikka on vuosia kalansyöttialalla toiminut.
Surviaistoukat ovat onki- ja pilkkiväen mielestä syöteistä parhaita, joten Ronkaisen vetämä yrityskin koettaa saada niitä myyntiin mahdollisimman paljon. Siksi järvien ja lampien jäällä viihdytään hyvillä kevätkeleillä lähes päivittäin haavimassa pohjamutia, missä kalojen luontaiseen ravintoon kuuluvat punaiset toukat majailevat.
"Mitä isompia löytyy, sen parempi", Ronkainen toteaa, mutta ei kyllä tarkalleen tiedä, mitä lajeja pohjassa lymyävä, 20-25 millin kokoa keskimäärin oleva porukka edustaa. Hän muistelee lukeneensa, että päiväperhosiin kuuluvia surviaisia on Suomessa suunnilleen 60 eri sorttia.
Vaikka saalis onkin totuttuun tapaan koostunut isoista, jopa ennätysyksilöistä, haaveihin on tänä talvena päätynyt ennen kaikkea niukkuutta. Parhaimpiin vuosiin verrattuna saalismäärä on jäänyt noin kolmannekseen.
"Tätä voisi verrata hillahommaan. Joinakin vuosina rämeet voivat olla marjaa keltasenaan, joskus taas ihan tyhjiä. Surviaistenkin esiintyminen riippuu säistä. Jos hyönteisten muninta-aikaan juhannuksen tietämillä on tuulista ja viileää, tietää se kehnoa toukkasatoa."
Surviaistoukat ovat kalastajan koukussa parhaimmillaan silloin, kun kalan syönti on huono. Jos muille syöteille eväkkäät nirsoilisivatkin, surviaista ne eivät voi vastustaa.
Erikoistuote
Toukkien keräily on marjanpoimintaan verrattuna paljon enemmän tuurin kauppaa. Koskaan ei voi olla täysin varma osuuko avanto oikeaan kohtaan, vaikka tiedettäisiinkin liikuttavan lupaavilla vesillä.
"Joskus käy niin, että kohdalla ei toukan toukkaa, vaikka viereisestä avannosta niitä olisi saatukin. Silloin pitää vain sahata lähelle uusi reikä ja koettaa paremmalla onnella", Arto Pätsi sanoo haavien rehevöityneellä lammella mutaa yhdessä Eero Pajulammen kanssa.
Yhdestä avannosta on mahdollista käsitellä noin aarin laajuinen alue.
Kuuden metrin varressa olevan isosuisen haavin kanssa työskentely ei sovellu pikkupoikien touhuksi pelkästään sen vuoksi, että se vaatii melkoisia ponnistuksia. Kun päivän aikana haavia heilutellaan keskimäärin noin kolmen avannon kohdalla, nostojen kokonaismäärä kipuaa helposti päälle sadan.
Haaviin kahmaistua mutakuormaa heilutellaan ensin avannossa, minkä jälkeen saalis ilmestyy näkyviin. Toukat ravistellaan vesisaaviin, jossa materiaali kuljetetaan yrityksen halliin siivilöitäväksi. Tämän jälkeen otukset varastoidaan vesiastioissa muutaman asteen lämpötilaan odottamaan ostajiaan.
"Surviaishomma ei yksinään löisi leiville, on se niin aikaa vievää touhua ja varsinaista rapasavottaa. Meille nämä toukat ovat etupäässä erikoistuote, jota pitää olla edes jonkun verran, jotta varsinkin vakioasiakkaille ei tarttisi myydä ei-oota. Pitää koettaa palvella monipuolisesti, jotta tärkeät kumppanit eivät kaikkoaisi", Ronkainen selvittää.
Hintava syötti
Ronkaisen luotsaaman Kuusamon Syötin päätuote ovat madot, joita kasvatetaan noin miljoona yksilöä vuodessa. Lisäksi syöttivalikoimaan kuuluvat kärpäsentoukat, joita tilataan myyntiin alihankkijoilta.
Kärpästoukkiin verrattuna surviaiset on hinnoiteltu hankalan saatavuutensa ja ylivoimaisten makuominaisuuksiensa vuoksi noin neljä kertaa kalliimmiksi. Hinta ei silti ole menekin esteenä, vaan kaikki mitä myyntiin saadaan, viedään melkeinpä käsistä.
Matojen kasvattajana Ronkaisen pienyritys on alansa eturivissä, joten valmiudet pitäisi olla myös hittituotteen kasvattamiseen. "Toki asiaa on tullut mietittyä", Ronkainen toteaa. "Venäjällä, mistä surviaisia tulee halpatuontina Suomeenkin, on kuulemma joskus ollut kasvatustoimintaa. Olisi varmasti tarkkaa touhua ja vaatisi onnistuakseen monen vuoden opiskelut."
Ikänsä puolesta ja "ohileikattuna" Ronkainen on periaatteessa jo kypsä eläkemies, mutta kasvattamoaan hän ei malta lopettaa. On ala sen verran kiinnostava ja haastava, ja yrityksen kehittäminen yhä kesken, hän perustelee.
