Suomen itsenäisyys sai ensimmäisen tunnustuksensa 90 vuotta sitten Leninin Venäjältä.
Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlahumussa unohtuu helposti, kuinka vaikeita nuoren tasavallan ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudet olivat. Päivälleen 90 vuotta sitten Suomi sai ensimmäisen ja ratkaisevan tunnustuksen itsenäisyydelleen. Se tuli neuvostovallaksi muuttuneelta Venäjältä 31. joulukuuta 1917. Lopullinen vahvistus tuli 4. tammikuuta 1918.
Myös Venäjän tunnustusta saatiin tiedustella ja odottaa. Vallan ottaneiden bolshevikkien ohjelmassa tosin oli Suomen itsenäisyys, mutta sen piti olla vain välivaihe ennen Suomen liittymistä neuvostokansojen perheeseen.
Ulkoministeriön tietopalvelupäällikkö Jyrki Paloposki kirjoittaa ulkoministeriön nettisivuilla elävästi tunnustustilaisuudesta Pietarissa. P.E. Svinhufvudin johtama kolmimiehinen lähetystö odotteli pitkään talvipalttoot päällä kylmässä Smolnassa kansankomissaarien päätöstä. Asiakirjan alla ovat tärkeimpien bolshevikkijohtajien eli Leninin, Trotskin ja Stalinin nimet.
Kohteliaat vieraat halusivat tunnustuksen saatuaan kiittää Leniniä. Paloposken mukaan Lenin kohautti olkapäitään ja naurahti: "Mitä minulla on niille porvareille sanomista?" Svinhufvud kertoi myöhemmin, että "sanottiin bolsevikeille vain suruttomat kiitokset erokirjeestä". Lenin kertoi puhutelleensa suomalaisia vahingossa tovereiksi.
Takavuosikymmeninä tuli tavaksi tulkita, että itsenäisyys olisi ollut Leninin lahja suomalaisille. Moista epäitsekkyyttä epäilleitä lyötiin Moskovan-kortilla. Yksisilmäinen tulkinta on sittemmin unohdettu. Euroopan tuolloinen mullistus antoi kohti itsenäisyyttä kypsyneelle Suomelle tilaisuuden, jonka se myös käytti. Kun Neuvostoliitto hajosi, samana historian jatkumona yya-sopimus hyllytettiin ja Suomi liittyi Euroopan unioniin.
Suomi tavoitteli aktiivisesti tunnustuksia muiltakin, mutta silloinkin näkyi eri valtioiden politiikassa sama raadollisuus, joka on suhteessa Suomeen pulpahdellut esiin myöhemminkin historiassa. Muut valtiot varoivat visusti menemästä Venäjän edelle. Ruotsi ja Ranska antoivat oman tunnustuksensa pian Venäjän jälkeen, 4. ja Saksa 6. tammikuuta 1918. Erityisesti Saksa edellytti Venäjän tunnustusta.
Jälkikäteen kävi karusti ilmi, ettei bolshevikkien itsenäisyystunnustus ollut suinkaan epäitsekäs. He ryhtyivät pian lietsomaan bolshevismista kiinnostuneita suomalaisia tahoja ottamaan vallan. Neuvostoliiton ulkomaantiedustelukin aloitti toimintansa Suomesta, heti vuoden 1918 alussa.
Kun sisällissotaan joutuneessa Suomessa oli tuolloin noin 40 000 venäläistä sotilasta, itsenäisyys oli epävarmalla pohjalla. Myös sisäinen hämmennys piinasi nuorta Suomea. Itsenäisyysjulistuksessa Suomi määriteltiin tasavallaksi, mutta sisällissota puhkesi ennen kuin eduskunta ehti käsitellä tasavaltaista hallitusmuotoa.
Tasavallaksi päätyminen ei ollut niin selvää kuin itsenäisyyttä julistettaessa näytti. Hessenin maakreivi Fredrik Kaarle, jota jälkikäteen on kutsuttu myös nimellä Väinö I, oli kuningasmielisten ehdokas valtion päämieheksi. Vaikka suomalaiset rakastavatkin kruunupäitä, tasavalta oli etenkin sisällissodan jälkeen paljon parempi vaihtoehto.
Toiveikkuus, epävarmuus ja myös pelko tulevasta sävyttivät tasavallan alkuaikoja. Nyt tiedetään, että kaikkiin niihin tuntemuksiin oli aihetta. Historiasta on saatu kovia opetuksia. Kansakunnan näköjään pysyvään muistiin jäi raastava haava sisällissodasta. On opittu, kuinka tärkeää on koota rivit ulkoista uhkaa vastaan. Muutoin Suomi ei olisi säilynyt toisen maailmansodan melskeissä itsenäisenä.