Tämä juttu on julkaistu Kalevassa 1.11.2014.
Kari Korhonen istuu keittiön pöydän ääressä ja odottaa.
Hän katsoo edessään itkevää ihmistä ja antaa hänen surra.
Suru tuli hänen mukanaan tähän taloon.
Kutsumatta, kuten hänkin.
Soitti ovikelloa, esitteli itsensä, näytti virkamerkkiään ja varmisti puhuvansa tavoittelemansa henkilön kanssa. Pyysi päästä peremmälle ja pirttiin ehdittyään katsoi suoraan silmiin.