Suomi otti uuden vuoden vastaan poikkeustunnelmissa. Nyt tarvitaan surevien ja kärsineiden tukemista, mihin tasavallan presidentti hienolla tavalla suomalaisia kannusti.
Suomi hiljeni kunnioittamaan hyökyaaltojen uhriksi joutuneita kansalaisiaan uudenvuodenpäivänä kansallisella suruliputuksella. Ennen kokematon luonnononnettomuus vei noin kahdensadan suomalaisen hengen. Lähiomaisensa, sukulaisensa, ystävänsä, koulu- tai päiväkotikaverinsa taikka työtoverinsa menettäneiden joukko lasketaan tuhansissa. Onnettomuus on järkyttänyt koko kansakuntaa.
Lauantaina onnettomuuden uhrien kokonaismäärän arveltiin kohonneen jo yli 150 000:n, eikä siihenkään ehkä vielä jäädä. Kotinsa menettäneiden määrän arvellaan olevan noin viisi miljoonaa. Avun tarve Kaakkois-Aasiassa näyttää siis vain kasvavan. Nyt suureksi uhkaksi ovat alueella nousseet kulkutaudit ja jopa nälänhätä.
Ne kansalaiset, jotka onnettomuus säästi kovimmilta menetyksiltä, voivat nyt olla surevien ja kärsineiden tukena niin kotimaassa kuin onnettomuusalueellakin. On surtava, kun on surun aika. Kotimaassa kysytään nyt ennen kaikkea hienovaraista myötäelämisen kykyä ja käytännön toimintaa. Jokainen suomalainen voi edelleen osallistua onnettomuusalueen ihmisten auttamiseen osallistumalla käynnissä oleviin avustuskeräyksiin.
Esimerkin myötäelämiskyvystä antoi lauantaina tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hänen uudenvuoden puheensa oli sielunhoidollinen ja oikeaan sävyyn rakennettu. Puhe oli varmasti Halosen uran vaikein, mutta myös paras. Silmin nähden järkyttynyt Halonen asettui puheellaan surevien ja kärsineiden tukijan ja rohkaisijan rooliin, johon valtionjohdon odotetaankin asettuvan, kun kansalaisia kohtaa suuronnettomuus. Samalla presidentti kannusti suomalaisia edelleen toimintaan ja yhteisvastuuseen onnettomuuden uhrien auttamiseksi ja tuhojen korjaamiseksi.
Aiheellisesti Halonen myös kiitti kaikkia niitä tahoja, jotka ovat rientäneet auttamaan hädässä olevia: valtiovaltaa, kuntia, kansalaisjärjestöjä, kirkkoa sekä muita yhteisöjä ja aivan tavallisia suomalaisia.
Halosen ratkaisu jättää puheestaan pois käytännössä kaikki muut teemat kuin onnettomuus oli tässä tilanteessa aivan oikea ja suorastaan ainoa mahdollinen. Esimerkiksi suomalainen sisäpolitiikka tai talouskehitys eivät näinä päivinä ole asioita, joista sureva kansakunta haluaa ja jaksaa kuulla kannanottoja.
Aiheellisena voi pitää sitä, että Halonen puheensa lopussa nosti esiin Yhdistyneiden kansakuntien aseman kansainvälisen turvallisuuden ja kehityksen edistämisessä. YK:han on juuri aloittanut historiansa suurimman operaation nimenomaan Kaakkois-Aasian uhrien auttamiseksi. Presidentin arvion mukaan YK:n asema on korvaamaton. Hän sanoi myös, että Suomen tavoitteena on vahva ja toimiva maailmanjärjestö. Kauhistuttavalla tavalla Aasian katastrofi on osoittanut tuon tavoitteen mitä perustelluimmaksi.
Uudenvuodenpäivä oli surupäivä Suomen lisäksi useassa muussa Euroopan maassa. Esimerkiksi Saksassa liittokansleri Gerhard Schröderillä oli hänelläkin uudenvuoden puheessaan vain yksi teema: Kaakkois-Aasian onnettomuus.
Erityisen ahdistavissa tunnelmissa uuteen vuoteen siirryttiin Ruotsissa, jossa uhrien lopullinen määrä saattaa olla jopa 3 500. Monilta sodilta säästynyt maa elää pahinta kriisiään ehkä pariin vuosisataan. Ikävä sivujuonne maassa on paljon meillä nähtyä voimakkaampi syyllisten etsintä. On hyvä, jos Suomi pystyy auttamaan naapuria.