Tämä päivämäärä, syyskuun 24. päivä, on jäänyt urheilun historiaan.
On lauantai-ilta kello 22.30 Etelä-Korean Soulissa vuonna 1988 ja aina yhtä sähköinen hetki, kun selostajat ympäri maailmaa luettelevat miesten sadan metrin olympiafinaalin lähtöjärjestystä. Kaksi poimintaa lähtöviivalta riittää kertomaan, miksi eletään sietämättömän jännittävää odotusta: radalla kolme USA:n Carl Lewis ja radalla kuusi Kanadan Ben Johnson.
Kaikkien aikojen kaksinkamppailua on pedattu pitkään. Hekumaa on nostattanut edellisen vuoden MM-kisat Roomassa, missä Johnson jätti Lewisin taaksensa ME-ajalla 9,83.
Nyt tilanne on vielä kiihkeämpi. Kuukautta aikaisemmin Lewis on lyönyt Johnsonin Zürichissä, eivätkä kanadalaisen juoksut olympialaisissa ole vakuuttaneet.
Lopullisen sihinän kiukaalle on tuonut mitalirohmu Lewisin suorat vihjaukset Johnsonin dopinginkäytöstä. Miehet eivät todellakaan ole ystävyksiä.
Lähtölaukauksen jälkeen yleisö haukkoo henkeään. Lihaskimppu Johnson karkaa heti amerikkalaiselta ja jyrää maaliviivalle ylivoimaisena voittajana. Kello näyttää uuttaa maailmanennätystä: 9,79.
Suomessa kello on puoli kaksi päivällä. Yleisradion selostaja Mauri Myllymäki oli huudahtanut vuotta aikaisemmin Roomassa: "Katsokaa, reidet kuin isoisän pussihousut!"
Se pätee massiiviseen Johnsoniin myös vuonna 1988 - mies ei ole pienentynyt.
Lewis tavoittaa Johnsonin pienen jahtaamisen jälkeen kättelyä varten. Miesten puristuksessa ei ole lämmön hiventäkään.
"Mihin tämä voi johtaa? Kuinka nopeasti ihminen voi juosta sata metriä", radiopuolen selostaja Jarmo Lehtinen ihmettelee.
Vuonna 1988 - 20 vuotta ennen Usain Boltia - tulos 9,79 oli jotain käsittämätöntä. Toiseksi tullut Lewis kiihdyttää ajan 9,92.
Maitoa vai
jotain muuta?
Myöhään maanantaina, kaksi päivää myöhemmin Soulissa alkaa liikkua huhuja Johnson dopingkärystä. Se ei ole sinänsä ihme, sillä doping ja Johnson on naitettu epävirallisesti yhteen ennenkin.
Epäillään, että Valion Milk Energy -mainoskampanjan maitomannekiini ei ole rakentanut lihaksiaan pelkillä luonnontuotteilla.
Tiistaina 27.9.1988 huhu muuttuu lihaksi. Kansainvälinen Olympiakomitea ilmoittaa Johnsonin kärähtäneen Stanotsololin käytöstä.
Myrskyn silmään joutunut kanadalainen pakenee äitinsä kanssa ja turvamiesten saattamana Kimpon kansainväliselle lentokentälle. Kaikkien aikojen kuumin dopingsoppa on kiehahtanut.
Pikajuoksijan kotikaupungin päälehden Toronto Sunin kannessa on valtavalla fontilla otsikoitu Johnsonin pään päälle kysymys: "Why, Ben?" Sivun alareunassa on maininta "Kanadan häpeästä".
Lopullinen
käry 1993
Soul jäi taakse, mutta tarina ei loppunut. Johnson myönsi myöhemmin oikeussalissa dopingin käytön. Hän menetti myös Rooman kisojen kultamitalinsa ja ME-aikansa.
Kanadalainen palasi kilpailukieltonsa jälkeen radalle, mutta lopullinen ja surullinen sinetti urheilu-uralle tuli toisen dopingkäryn paljastuttua vuonna 1993.
Sen jälkeen mies on ainakin juossut eläimiä vastaan ja valmentanut Libyan johtajan Muammar al-Gaddafin poikaa Al-Saadia, joka pyrki ammattilaisuralle jalkapallossa. Libyalaisen haave kaatui - ironista kyllä - dopingtestissä.
2000-luvulla Johnson on pannut pystyyn omaa nimeään kantavan vaatefirman, jonka kotisivuilla on kuvia pikajuoksijan uran huippuhetkistä. Sivuilta löytyy menestyskuvia myös Rooman ja Soulin finaaleista sekä palkintoposeerauksista.
Ilmiselvästi Johnsonilla on oma mielipiteensä.
Katumuksen
sijaan katkeruutta
Viime vuosien haastatteluista ei löydy katuvaista ex-urheilijaa. Rivien väleihin ei tarvitse mennä, sillä Johnson puhuu asiansa suoraan.
"En tehnyt virheitä. Olen pyytänyt anteeksi ajat sitten. Minun ei tarvitse enää pyytää anteeksi", hän lausui Boston Globelle vuonna 2005.
Johnson on puhunut viime ajat pontevasti salaliittoteorioiden puolesta. Miehen mukaan hän joutui sabotaasin kohteeksi.
Kanadalainen on toki myöntänyt dopingin, mutta väittää, ettei hän ole koskaan käyttänyt juuri Stanotsololia. Johnsonin mielestä ainetta oli laitettu hänen olueensa ennen testin ottamista.
"En luule, että se oli sabotaasia - minä tiedän, että se oli sitä. En koskaan ottanut Stanotsololia. En koskaan", mies kommentoi Herald Sunille joulukuussa 2006.
Tarina kiertyy jälleen Johnsonin veriviholliseen Carl Lewisiin.
"Minulla on tietoja siitä, miten se tehtiin, miksi se tehtiin ja kuka sen takana on. En halua sanoa liikoja ...mutta hän on sekaantunut tähän", Johnson osoitti samassa haastattelussa Lewisia.
Viisi vuotta sitten paljastui, että Lewis kärähti piristeistä ennen olympiakisoja. Yhdysvaltain olympiakomitea vapautti kaikessa hiljaisuudessa Lewisin, sillä se katsoi urheilijan saaneen ainetta vahingossa.
"Hän on yrittänyt kertoa maailmalle, että hän oli puhdas. Hän antoi kolme kertaa positiivisen näytteen, eikä hänen olisi edes pitänyt olla Soulin olympialaisissa. Ja hänellä on minun kultamitalini ja jonain päivänä minä saan oman kultamitalini takaisin", Johnson tilitti.
Siis: varastin, mutta niin tekivät muutkin. Eli: varastin, mutta en varastanut juuri tätä.