Eilen eduskunnassa hyväksyttiin kuntarakennelaki. Tämä kuntauudistuksen ensimmäinen laki astuu voimaan heti heinäkuun alussa.
Jatkossa luvassa on monia muitakin kuntauudistukseen liittyviä lakeja, sillä sosiaali- ja terveydenhuolto uudistetaan, valtionosuusjärjestelmä laitetaan uuteen uskoon ja kuntien toimintatapoja linjataan uuden kuntalain kautta.
Voisi luulla, että nyt kunnissa alkaa tapahtua. Väärä luulo. Juuri mitään ei tule tapahtumaan. Hallitus ja oppositio ovat yhdessä aiheuttaneet surullisen poliittisen pattitilanteen ja sekasotkun, jonka suurimpia häviäjiä ovat palveluita tarvitsevat ihmiset kaikissa Suomen kunnissa.
Hallituspuolueiden suurin moka tapahtui kuntarakennelain valmistelussa. Äänestäjien reaktioita peläten tehtiin lepsu laki, joka velvoittaa kunnat selvittämään kuntaliitoksia – ei muuta.
Ensi vuonna näemmekin suuren määrän hämmentyneiden kuntapäättäjien tekemiä näennäisselvityksiä, jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen muutokseen.
Hallitukselta puuttui rohkeutta viedä kuntauudistusta eteenpäin Tanskan malliin. Siellä valtio ilmoitti, että kunnilla on pari vuotta aikaa laittaa kuntarakenteensa ja palvelut kuntoon, tai muutoin valtio tulee tekemään tarvittavat ratkaisut kuntien puolesta.
Tämä sai sikäläiset kunnanisät tunnustamaan tosiasiat, ja kuntien määrä väheni nopeasti kolmannekseen.
Nyt jälkikäteen kaikki puolueet kiittelevät uudistusta, ja kansalaiset ovat tyytyväisiä uusiin kuntiin, jotka kykenevät paremmin hoitamaan palvelut.
Jos puuttui hallitukselta rohkeutta, niin ainakin samassa mitassa on oppositiolta puuttunut kykyä vastuunkantoon ja uskottavien ratkaisujen kehittelyyn. Keskustapuolue on keskittynyt ihmisten pelotteluun tuulesta temmatuilla uhkakuvilla, joissa kuntauudistuksen kauhuja kuvataan mielikuvituksellisin sanakääntein.
Perussuomalaiset taas eivät ole kahdessa vuodessa kyenneet esittelemään minkäänlaista omaa vaihtoehtoa kuntapalveluiden turvaamiseksi.
Keskustan tavoitteena on ollut puolueen kannatuksen kohottaminen kuntauudistusta vastustamalla ja omien valta-asemien turvaaminen.
Perussuomalaiset ovat vain olleet ihan pihalla koko kuntakeskustelusta keskittyessään eurokriisiin ja tutkiskelemaan Suomen vakuussopimusten rivinvälejäkin.
Olen tilanteesta todella surullinen ja huolissani. Suomalaiset kunnat ovat suurissa vaikeuksissa ja kuntalaisten palvelut rapautuvat.
Maaseutumaisten kuntien hidas näivettyminen jatkuu ja kasvukeskusten sisäinen eriarvoistuminen kiihtyy.
Me tarvitsisimme kipeästi kuntarakenteen ja kuntien palveluiden uudistamista.
Kuntapäättäjien on noustava poteroistaan ja katsottava tilannetta rehellisesti. Kunta ei muutu valtuuston itsenäisyysjulistuksilla vahvaksi, jos muuttotappio on jatkunut vuosikausia ja talous on pahasti pakkasella.
Kasvukeskusalueiden tilanne ei ole hyvä, jos alueellinen eriarvoisuus kasvaa ja sosiaaliset erot kärjistyvät, verotuserot repeävät ja maankäytöstä ei kyetä sopimaan.
Opposition on lopetettava kuntalaisten kustannuksella tapahtuva halpahintainen politikointi. Eduskunnasta kuntiin annetut kehotukset olla noudattamatta kuntarakennelakia kertovat karua kieltä viimeisenkin järjen äänen katoamisesta.
Hallituksen on lopetettava itsensä pettäminen ja arvioitava rehellisesti kuntauudistuksen huolestuttavaa tilaa. On keskityttävä suurten kaupunkiseutujen kuntaliitoksiin ja kehiteltävä maaseutumaisille alueille kuntien yhteistoimintaan pohjaavia ratkaisumalleja.
Sote-uudistuksen peruslinjauksia on syytä selkeyttää, sillä Orpon työryhmän toukokuinen esitys jäi hieman monimutkaiseksi. Lisäksi yhdistymisavustusten tasoa voidaan korottaa ja näin kannustaa liitoksiin.
Tärkeää olisi myös pohtia valtion toimivallan lisäämistä niissä tilanteissa, joissa kuntapäättäjät eivät kykene tekemään palveluja turvaavia ja tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja.
Tanskan malliin.