Isot hautajaiset, joihin lehdessä kutsutaan, alkavat olla harvinaisia. Myös saattoperinne on käynyt ohueksi. Vainajan saattaminen kotoa saakka, kenties koko kylän voimin, on hyvin harvinaista jopa maaseudulla.
Kuolemaan ja hautajaisiin liittyvät asiat ovat kaiken kaikkiaan yksityistyneet. Hautajaisiin osallistuu useimmiten vain pieni lähipiiri. Siunaustilaisuus on silti aina myös julkinen jumalanpalvelus.
Hautajaisaiheesta toimintatutkimuksen tehnyt teologian tohtori Tapani Erämaja pitää valitettavana sitä, että hautajaisjärjestelyt ovat siirtyneet niin suuressa määrin omaisilta hautaustoimistoille.
"Vaikka hautajaisjärjestelyt tuntuvat raskailta, ovat ne tärkeitä suruprosessin kannalta."
Norjalaisen Lars Danboltin tekemän tutkimuksen mukaan ne, jotka osallistuivat omaisen hautajaisjärjestelyihin, olivat vuoden kuluttua hautajaisista surunsa kanssa paremmassa tilanteessa kuin ne, jotka olivat luovuttaneet järjestelyvastuun muualle. "Suru ei ollut niin traumaattista, jos sen ilmaisuun oli tarjolla konkreettisia muotoja", Erämaja huomauttaa.
Hautaustoimistot tarjoavat kaikki palvelut. Ammattilaiset huolehtivat vainajan pukemisen arkkuun ja hankkivat tarvittaessa jopa papin ja kanttorin paikalle. Hautaustoimisto vastaa usein myös muistojuhlan ohjelmasta ja pitopalvelusta.
Myös seurakunnat ovat joutuneet asetelmassa sivummalle. Usein surun kohtaavat ottavan ensin yhteyttä hautatoimistoon, sitten vasta pappiin. "Iso muutos on tapahtunut huomaamattomasti", Erämaja miettii.
Kirkollinen hautaus sinänsä on säilyttänyt yllättävällä tavalla asemansa, sillä vaikka 84 prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon, hautauksista peräti 98 prosenttia on kirkollisia. "Jos seurakunta olisi mukana alusta saakka, saisi surun kohtaaminen mielestäni enemmän tilaa. Hautaustoimistoissa keskitytään luonnollisesti ulkoisiin järjestelyihin."
Vapaa-ajattelijat ovat kehittäneet oman kaavansa hautaamiseen. Erämajan mukaan se on rituaaleiltaan samantyyppinen kuin kirkollinenkin hautaaminen.
Suomessa haudataan arvokkaasti myös ne ihmiset, joilla ei ole omaisia. Juridisesti hautaan saattaminen on viime kädessä viranomaisten vastuulla.
Suurien kaupunkien siunauskappeleissa hautajaisille on annettu tiukka aikarajoitus. Läheskään aina eivät kanttorit enää ehdi mukaan muistotilaisuuksiin ja papeillakin aika on rajoitettu. "Sitä pidän huonona asiana" , Erämaja sanoo. Hänen mielestään hautajaisissa ei pitäisi kenelläkään enää olla kiire, vaikka ne kestäisivät monta tuntua. Omaiset arvostavat sitä, että papilla ei ole kiire jo seuraaviin hautajaisiin.
Koska isoja hautajaisia ei juurikaan pidetä ja kuolema on muutoinkin siirtynyt kodeista laitoksiin, ei ihmisillä ole oikein tilaisuuksia kohdata kuolevaisuuttaan. Tapani Erämaja pitää mahdollisena, että juuri sen vuoksi ihmiset haluavat viedä kynttilöitä esimerkiksi julkkisten kuolinpaikoille. Myös kuolemaan liittyviä kirjoituskilpailuja on järjestetty viime vuosina useita.
"Suru ja kuolema hakevat kanavansa, vaikka yhteiskunnassa korostetaan ihmisen kuolevaisuuden ja raihnaisuuden sijasta vauhtia, nuoruutta ja menestystä."
Hautajaisten ja muistotilaisuuksien rituaalit ovat pysyneet yllättävän samanlaisina. Esimerkiksi kukkien laskeminen ja adressien lukeminen muistotilaisuuksissa ovat säilyneet lähes muuttumattomina tapoina.
"Tutkimusta tehdessäni huomasin, kuinka ihmiset jännittävät kukkien laskemista. Se ei ole ihme, sillä kyseessä on julkinen tilanne yhdistettynä suruun ja mieleen tuleviin muistoihin."
Nykyään muistotilaisuuksissa esitetään vainajasta aiempaa enemmän valokuvia sekä tietokone- tai videoesityksiä.
Läheisten kannattaa Erämajan mukaan puhua hautajaisjärjestelyistä keskenään kun se on vielä mahdollista. Hautaustoimistojen lanseeraamat hautajaistestamentit voivat myös olla toimivia, mutta juridisesti ne eivät ole omaisia sitovia.