Henkirikosten uhrien läheiset ry on pieni, mutta jäsentensä kokemuksilla lujasti yhteen liitetty joukko.
Viikonvaihteeksi Rokualle kokoontuneet yhdistyksen jäsenet tähdentävät, että paras apu löytyy saman menetyksen kokeneilta.
Monen tuntemukset kriisin jälkeisistä tapahtumista ovat samanlaiset: tuttavat pelkäävät kohdata surevaa ja ammattiauttajillakin saattaa loppua ammatillisuus kesken.
Keskustelussa itkuaan nieleskelevä psykologi ei ole omiaan tarjoamaan helpotusta surevan tuskaan.
"Sen olemme kuitenkin päättäneet, että me emme ala suojelemaan vaikenemalla ketään. Sanomme rehellisesti, miltä tuntuu", tähdentää kohta sata jäsentä joukkoonsa saaneen yhdistyksen puheenjohtaja Kirsimarja Kinnunen.
Kinnusen mukaan saman kokeneiden tapaaminen on parasta terapiaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen.
"Kun läheisen menetyksestä oli itselläni kulunut vasta vähän aikaa, huomasin vertaistapaamisissa, kuinka monet olivat selvinneet ja jaksoivat joskus jopa nauraakin. Kaikenlaisia tunteita tulee, mutta aika tasoittaa jotain", Kinnunen sanoo.
Ryhmä
Oulussakin
Vuonna 2000 perustettu yhdistys tukee menetyksen kokeneiden eheytymistä kuntoutusviikonlopuin ja tarjoamalla vertaistukipuhelimen palvelua. Vertaisryhmiä kokoontuu eri puolilla maata, myös Oulussa.
Yhdistyksen HUOM! -projektin vetäjä Risto Räsänen kertoo, että Raha-automaattiyhdistyksen tuki mahdollistaa toiminnan laajentamisen. Tietoa yhdistyksestä jakavat muun muassa poliisi, kriisityöntekijät ja rikosuhripäivystys.
"Ihminen, jonka läheinen on surmattu, kokee usein olevansa yksin. Tavallisesta sururyhmästä hän ei välttämättä löydä lohtua, sillä väkivaltainen kuolema eroaa niin paljon kaikista muista. Tuskaa lisää sekin, että usein surmaajan saama rangaistus koetaan liian lieväksi", Räsänen sanoo.
Henkirikoksista uutisointi satuttaa
Rokuan viikonlopun yksi teema on uhrien läheisten suhde tiedotusvälineisiin. Uhrien läheiset kokevat, että henkirikokset tuotteistetaan, ne pysyvät otsikoissa pitkään ja niihin viitataan vuosienkin päästä, kun samantyyppisiä rikoksia tehdään.
Jos haastattelua ei saada omaisilta, hataria ja usein virheellisiäkin tietoja ongitaan mistä vain.
"Henkirikokset myyvät, eikä uutisointia voi estää tai välttää, mutta olisiko jotain tehtävissä pahimpien ylilyöntien karsimiseksi? Uutisointi aiheuttaa usein omaisille suurta surua ja tuskaa", Räsänen tähdentää.
Outoa
romantisointia
Omaisensa menettänyt nainen kertoo, että puistattavinta on, kun surmaajan teolle lähdetään hakemaan jonkinlaista oikeutusta.
"Meidän tapauksessamme eräissä lehtijutuissa tappajan teko väännettiin jotenkin traagisen romanttiseksi. Silloin oli kyllä todella vaikea ymmärtää kirjoittajan ajatusmaailmaa ja motiiveja", nainen huokaa.
Pohjattoman surun ohella läheisen surma saattaa tuoda tullessaan työkyvyttömyyttä ja sitä kautta suuriakin taloudellisia vaikeuksia.
"Lehdissä kirjoiteltiin, kuinka suuret korvaukset meille omaisille onkaan oikeudessa määrätty. Sitä vain ei kerrottu, että emme niitä koskaan kokonaan saa sen paremmin tekijältä kuin valtioltakaan. Mutta kateellisia löytyi kyllä tällaisessakin tilanteessa", omaisensa menettänyt ihmettelee.