Paradoksi on vain näennäinen. Samaan aikaan kun Israel suunnittelee täydellistä tai osittaista vetäytymistä Gazan alueelta, se päätti iskeä Islamilaisen vastarintaliikkeen Hamasin korkeimpaan johtoon, tässä tapauksessa järjestön hengelliseen johtajaan, sheikki Ahmed Yassiniin.
Pääministeri Ariel Sharonin 2. helmikuuta julkistama päätös lopettaa "juutalaisten läsnäolo Gazassa", muistutti Israelin armeijaa sen yksipuolisesta vetäytymisestä Etelä-Libanonista toukokuussa 2000. Tuo vetäytyminen toteutettiin ilman vastinetta, koska Libanonin hallituksen poliittisen tukijan Syyrian kanssa ei päästy sopimukseen Golanin ylängöstä.
Vetäytymistä arvosteltiin Israelissa palkintona terrorismille ja sitä pidettiin yhtenä tekijöistä, jotka johtivat palestiinalaisten toiseen intifadaan muutamia kuukausia myöhemmin.
Huolimatta voitokkaista julkilausumista, joihin Israelin sotilasjohto on erikoistunut, heidän edessään häämöttää nyt samankaltainen, loistoton vetäytyminen.
Mikäli vetäytyminen konkretisoituu, se vaikuttaisi voitolta Hamasille; erityisen näyttävältä voitolta siksi, että liikettä pidetään yleisesti paljon huonommin järjestäytyneenä ja varustautuneena kuin libanonilaista Hizbollahia.
Hamas on jo nyt kaksinkertainen voittaja, koska se on voittanut eräänlaisen kulutussodan alueen suurinta sotilaallista valtaa vastaan, ja ennen kaikkea siksi, että sen analyysi suhteista Israeliin on osoittautumassa oikeaksi: vetäytymisen myötä voimapolitiikka (turvautumalla terrorismiin, joka muuttaa heikon ja vahvan väliset voimasuhteet) voittaa vuoropuhelun, jota Palestiinan vapautusjärjestö PLO ja vapautusliikkeistä vanhin, Jasser Arafatin Fatah-järjestö ovat saarnanneet Oslon sopimuksista lähtien.
Hamasin johto
halutaan tuhota
Juuri tähän liittyy Israelin päätös sheikki Ahmed Yassinin eliminoimisesta. Isku menee pidemmälle kuin se kostonkierre, jota molemmat osapuolet ovat jatkaneet intifadan alusta lähtien.
Israelin armeija haluaa vetäytyä Gazasta vasta sen jälkeen kun se on tuhonnut Hamasin johdon, tai ainakin iskenyt järjestöön niin ankarasti, että tappiot synkentävät sen voittoa, ja että siltä kuluu aikaa, ennenkuin se pystyy saavuttamaan uudelleen nykyisen laajuutensa.