Ojantakasen perhekodin traagiset tapahtumat ovat herättäneet kodin johdossa pohdintoja viime maanantaina tehdyn surmateon syistä ja seurauksista. "Se oli valitettava, yllättävä sekä ennalta määrittelemätön ja aavistamaton tapaus. Surmapaikalla olleet pojat ovat olleet hyviä poikia kaikki, ja niiden kanssa ollaan pärjätty", perhekodin vetäjä, erityisopettaja Tapio Siekkinen miettii.
Hän on ymmällään tapahtumista, joissa perhekodin nuori surmasi yhden työntekijän. "Jos viitteitä tulevasta tragediasta olisi ollut, sitä ei olisi tapahtunut. Juttelin uhrin kanssa pari tuntia ennen surmaa, ja työpajalla oli hänen mukaansa rauhallinen työnteon meininki."
Perhekodin ilmapiiri on rauhallinen yhä edelleen. Nyt tunnelmaa kuitenkin värittää melankolinen suru. Tapahtumasta, joka on raastavin rajapyykki perhekodin elämänmenossa, on kulunut neljä päivää.
Rajapyykki on jättänyt merkkinsä. Siitä kertovat elämänvoimasta syvän vihreänä kukoistavat leikkokukat, joita kotiin on lähetetty lukemattomia kimppuja.
Siekkinen ei syyllistä tapahtuneesta kodin henkilökuntaa. Hänen mielestään surma oli yksittäisen ihmisen väkivallanteko, ja vastuu teosta on yksin tekijän. "Tragediaa ei voi yhdistää henkilökunnan osaamiseen ja ammattitaidon tasoon. Surma oli hulluuden oire, joka sattui tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa ja tietylle henkilölle."
Koska surma on Siekkisen mukaan ollut yksittäinen, perhekodin vaikutuspiiristä irrallinen tapaus, perhekodissa on päädytty nykyisen kasvatuslinjan jatkamiseen.
"Olemme itsekriittisesti tutkineet toimintatapoja, mutta päätoimintatavat säilyvät ennallaan. Kun työtä on näin pitkään tehty, en näe suurempia syitä muuttaa niitä."
"Varmaan itse kukin lähitulevaisuudessa miettii oman työnsä tekemistä ja näkökulmia siihen. Henkilökohtaisesti näkemykseni käytettyihin metodeihin, menetelmiin ja arvostuksiin on vain vahvistunut."
Siekkisen mielestä tapahtuma ei olisi ollut estettävissä. "Jos tietoa tai viitteitä tulevasta olisi ollut, silloin olisi voinut puuttua. Mutta kun teko on niin ennalta aavistamaton, se voi sattua milloin ja missä tahansa sekä kenelle tahansa. Tapahtuneesta ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöksiä, että alan työntekijät pelkäisivät."
Valtio
hätiin
Siekkisen mukaan jotakin kuitenkin voitaisiin tehdä yleisellä tasolla vastaavanlaisten tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa. Julkisen sektorin pitäisi hänen mielestään ottaa vankempi ote ongelmanuorten hoidosta.
"Auttamisjärjestelmän pitäisi olla sellainen, että esimerkiksi tällaisiin tekoihin syyllistyneet nuoret seuloutuisivat hoitopaikkoihin, joilla on mahdollisuus vastata haasteeseen. Nyt avohoidon keinoin tällaisia nuoria vedätetään liian pitkälle ja lähetetään hoitopaikkakierteeseen. Mahdollisimman vähillä sijoituksilla pitäisi päästä toivottuun tulokseen."
"Nykyisin vaikeimmatkin koulukodit valikoivat nuoria. Järjestelmän ei pitäisi toimia siten, että valtion ja kuntien koulukodit kirjoittavat hankalat nuorensa ulos, jotka sitten laitetaan yksityisiin perhekoteihin."
Julkinen sektori tuottaa nykyisin kymmenen prosenttia kaikista lastensuojelupaikoista.
Siekkinen on pessimistinen sosiaali- ja terveysministeriön kaavailuihin edellyttää tulevina vuosina nykyistä korkeammin koulutettua henkilökuntaa lastensuojeluyksiköihin. Hänen mielestään tittelit eivät takaa kykyjä.
"Ongelma on se, että valtio vaatii koulutettua henkilökuntaa perhekoteihin, mutta tämän päivän koulutusjärjestelmät eivät kuitenkaan tuota henkilökuntaa meille. Eiväthän alan opiskelijat edes uskalla tulla työharjoitteluun vaikeiden nuorten perhekoteihin. Joudumme etsimään hyviä tyyppejä lennosta, jotka itse koulutamme oppisopimuksella."
Samat
kasvatusmetodit
Perhekodeissa, joissa kasvatetaan etenkin vaikeasti ongelmaisia nuoria, ratkottavat ongelmat ovat viime vuosina tulleet hankalammiksi hoitaa. Vaikka nuorten ongelmat ovat muuttuneet yhä vakavammiksi, Ojantakasen perhekodissa kasvatustavat ovat pysytelleet samoina perhekodin 12-vuotisen toiminnan ajan. "Kasvatus on tietynlaista tasapäistämistä. Täällä ollaan keskivertokansalaisia. Pystymme kuitenkin ottamaan huomioon nuorten erilaisista taustoista johtuvat tarpeet."
Kasvatuksen rajat ovat Siekkisen mukaan selkeät. "Fyysistä tai henkistä väkivaltaa ei käytetä. Täällä käytetään kasvattajan ja aikuisen ihmisen valtaa nuoreen siten, että kun minä sanon, niin näin tehdään. Olen perinteinen kasvattaja. Nuorten ääntä kuullaan ja se otetaan huomioon, mutta nuorten pillin mukaan ei tanssita", hän perustelee.
Perhekodissa noudatetaan yksityisyyden suojaa. Perhekodin vetäjä, kuraattori Auli Siekkisen mukaan nuoria ei salakuunnella eikä -katsella. "Nuorten huoneisiin mennään ilman heidän lupaansa vain karkaamisen jälkeen siksi, että saisimme joitain vihjeitä heidän olinpaikastaan."
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on esittänyt, että muun muassa huumetestit ovat perhekotien asukkaiden oikeuksia loukkaavia, kuten monet muutkin lasten ja nuorten oikeuksiin puuttuvat käytännöt. Ojantakasen perhekodin pitäjällä on toinen tulkinta.
"Vanhemmat ja sosiaaliviranomaiset tietävät, ja nuoret itse hyväksyvät tarkastukset ja rajoitukset. Jos nämä keinot kielletään, miten me sitten kasvatamme? Lähettäkää pussillinen uusia keinoja. Kai työntekijöilläkin on oikeuksia oman turvallisuutensa takaamiseksi. Nuorilla on myös oikeus kieltäytyä joidenkin rajoitusten hyväksymisestä", Siekkinen sanoo.