Kesä tulee ja on taas aika viritellä itsensä rantakuntoon!
Tai ainakin yrittää taas kun kuntosalit mainostavat palvelujaan ja media tursuaa toinen toistaan varmempia ja helpompia kuureja ja treenejä.
Näinhän se monella meistä menee; jokakeväinen havahtuminen, lyhyt ja usein surkea laihdutusyritys ja lopulta kesän kynnyksellä tämänkertaisen eeppisen epäonnistumisen toteaminen. Mutta kovaa tohinaa ja kohinaa aiheesta pidetään kotona ja kylillä.
Sitten kesän korvalla todetaan ihan viisaasti, että nautitaan sitten taas Pohjolan lyhyestä kesästä, vaikka kroppa ei olisikaan varsinaisessa näyttelykunnossa. Sitä paitsi langanlaihat mallit ja suonikkaat atleetithan ovat luonnottoman näköisiäkin.
Tavallisen taaplaajan laihdutuskuurien mahdollisissa onnistumisissa ja epäonnistumisissa on iloinen ja hellyttävä duurisointi. Jos ihminen on suhteellisen normaalipainoinen, koko laihduttaminenhan on järkevästi ajatellen toissijainen juttu.
Siinä itseironisen laihduttelun lomassa ei tule ajatelleeksi, että surullisen monissa tapauksissa laihduttaminen voi muuttua hyvinkin mollivoittoiseksi.
Tuoreen tutkimuksen mukaan joka viides 13-15 -vuotias tyttö kertoo laihduttavansa paraikaa. Yli puolet murrosikäisistä tytöistä kuvittelee olevansa ylipainoisia, vaikka todellisuudessa heitä on noin 16 prosenttia.
Tytöt ovat todellisessa, näkymättömässä vaarassa. Vääristyneet kauneusihanteet ja vääristynyt tai keskeneräinen kuva itsestä voi ajaa heidät laihduttamaan tavoilla, joissa on epäterveitä ja vaarallisia piirteitä.
Tyttöjen laihduttamisella kun ei siis useimmiten ole mitään tekemistä ylipainon kanssa. Vaa´an normaalipainosta kertova lukema ei välttämättä merkitse mitään, kun heidän mieltään kalvaa epätodellinen ja epämääräinen tunne lihavuudesta ja kelpaamattomuudesta.
Kun kuviteltu lihavuus ja laihduttaminen yhdistetään nuoren naisenalun masennukseen, voi syntyä pahaa jälkeä. Niin sanotuista riskilaihduttajista yli puolet sairastuu syömishäiriöön.
On järkyttävää tietää, että joka kymmenes tytöistämme sairastuu syömishäiriöön ennen kuin täyttää 18 vuotta. Nuorelle tyypilliset sosiaalinen ahdistuneisuus ja heikko itsetunto ovat vaarallinen yhdistelmä.
Anorexia nervosa tai bulimia ovat kova paikka paitsi tytölle myös tämän läheisille. Syömishäiriö koettelee perhettä, aiheuttaa sinne tänne viskottuja syytöksiä ja itsesyytöksiä, pelkoa ja huolta.
Asiantuntijat muistuttavat, että häiriintynyt suhtautuminen syömiseen ei johdu siitä, että nuori haluaa huomiota, kiukuttelee, ilkeilee tai uhmaa. Eikä se johdu siitäkään, että vanhemmat ovat toimineet väärin ja epäonnistuneet vanhemmuudessaan.
Taudin perimmäinen syy ei löydy siitäkään, että tyttö ihailee sairaalloisia kauneusihanteita, vaikka niillä osuutta asiaan olisikin.
Mikä sitten on syy? Yhtä ei ole, niitä on listattu monta: muun muassa geneettiset taipumukset, opitut tavat ja reagoinnit erityisesti stressiin, monenlaiset ulkoiset paineet, aivojen kemialliset muutokset.
Anoreksiaa sairastavat naiset ovat tutkitusti neuroottisia, pakkomielteisiä ja perfektionistisia ja heillä on huono itsetunto.
Ja sama meille äijille lyhyesti suomeksi: huutaminen on tyystin väärä liikku, kun häiriintyneesti syövää prinsessaa ryhdytään auttamaan. Syömishäiriön hoito vaatii vuosien työn ja siinä tarvitaan sekä perheen että lääkärin pitkäjänteistä apua.
Viiden vuoden hoidon jälkeen puolet syömishäiriöstä kärsivistä on parantunut, mutta vielä silloinkaan he eivät suhtaudu ruokaan tai omaan painoonsa luontevasti ja paineitta.
Minun silmissäni jokakeväinen, turhamainen laihdutusmuoti näyttäytyy nykyisin uudessa valossa. Pitäisin siitä pikkuisen pienempää ääntä.