Kuvassa on 18 miestä. Aivan tavallisia, reippaan näköisiä pohjoispohjalaisia miehiä maastopuvuissaan ja oransseissa vaatteissaan. Pari heistä käpistelee kännykkää, muut katsovat vakavina kohti kameraa. Etualan kaksi miestä kannattelee kaadettua ilvestä, vasemmanpuoleisen miehen vieressä on koira. Edessä lumessa näkyy verta.
Kuva otettiin Temmeksellä ja se julkaistiin sunnuntain Kalevassa toista viikkoa sitten. Juttu kertoi ilveksen metsästyksestä ja samasta jahdista julkaistiin myös video.
Juttu ja video olivat monelle liikaa. Netin verkkokeskustelun puskista huutelijat alkoivat jo julkaisupäivän aamuna tehdä metsästäjistä väkivaltaisia petovihaajia.
Temmeksen miehistä tehtiin verenhimoisia, surkeita saalistajia, jotka joutilaisuuttaan purkavat vihaansa iljettävällä tavalla ja nauttivat tappamisesta. Olisikohan sävy ollut toinen, jos saaliina olisi ollut vaikka ikävän näköinen villisika kauniin ilveksen sijasta?
Temmeksen jahtiporukka tuskin tunnisti itseään verkkokeskustelun luonnehdinnoista. Tuskin tunnisti moni muukaan Suomen yli 300 000 metsästäjästä.
Suomalaiset metsästäjät ovat hyvin vastuunsa tuntevaa väkeä. Metsästys on tarkasti säänneltyä, eikä metsästäjäntutkintoa saa läpi noin vain. Aselupakin annetaan asiallisille ihmisille.
Temmeksen metsästäjät olivat jahdissa laillisesti ja toimivat pykälien mukaan. Riistakeskus antoi heille luvan yhden ilveksen kaatoon, ja se käytettiin. Autolla liikkuminenkin metsäteillä on sallittua, eikä jalkoja ole pakko kastella huonojen kenkien takia.
Ilveskanta on kasvanut huikeaa vauhtia. Kanta on yli 20-kertaistunut hieman yli kolmessa vuosikymmenessä. Tänä vuonna on myönnetty 503 ilveksen kaatolupaa poronhoitoalueen ulkopuolelle.
Temmeksellä ilveksen kaatoluvan yksi peruste oli metsäkauriiden katoaminen ilvesten suihin. Lisäksi ilveskanta on niin vahva, että eläimet pyörivät asutuksen lähellä.
Suomen riistakeskus teetti pari vuotta sitten tutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta metsästykseen. 61 prosenttia kansalaisista suhtautui metsästykseen myönteisesti ja 28 prosenttia neutraalisti.
Kanta metsästykseen on myönteisempi kuin kertaakaan sitten vuoden 1986, jolloin tutkimukset on aloitettu.
13 prosenttia vastaajista suhtautui metsästykseen kielteisesti. Tähän vähemmistöön kuuluvat ainakin nuo nettikeskustelun kiihkomielet.
Myönteisimmin suomalaiset suhtautuvat hirvieläinten metsästykseen. Peräti kolmella neljästä kansalaisesta riittää ymmärrystä hirvijahdille.
Suomalaiset eivät löydä selkeää vastausta metsästyksen tarkoitukseksi. Viidennes pitää tarkoituksena riistan pyytämistä ruuaksi, vajaat viidennes metsästysvietin toteuttamista, ulkoilua ja liikuntaa tai henkistä virkistäytymistä luonnossa.
Metsästys on aina ollut osa suomalaisten elämää. Metsästäjät ovat asuttaneet maan, vanha eräperinne näkyy paikannimissä ja elää suomen kielessä.
Meikäläisten elämä ei enää ole kiinni saalistustaidosta. Lohta, jauhelihaa ja tehokasvatettujen kanojen suikaleita riittää kylmätiskeissä. Metsästyksen vastustajien olisi syytä äimistellä mieluumminkin tehotuotannon kuin saalistuksen eettisyyttä.
Lääketieteen tohtori ja psykoterapeutti Hannu Lauerma kirjoitti Turun Sanomissa, ettei ihmislajia olisi edes olemassa ilman historiaamme yhteistoimintaan kykenevinä saalistajina, joiden aivot pystyivät eläinperäisen ravinnon avulla kasvamaan yhä suuremmiksi vuosimiljoonien kuluessa.
Lauerman mukaan saalistamalla saadut valkuaisaineet ja rasvahapot, B12-vitamiini ja sinkki ovat mahdollistaneet sellaisten aivojen kehittymisen, että pystymme edes miettimään saalistamisen eettisyyttä.
Kolumni