Paavo Lipposen ja SDP:n kuuluisa lupaus työttömyyden puolittumisesta on vihdoin toteutunut kuukausitasolla. Aikaa siihen meni aivan liikaa, lähes kaksi ja puoli vaalikautta.
Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti 1995 huhtikuussa. Se otti toiveikkaasti tavoitteekseen työttömyyden puolituksen vaalikaudessa. Tavoite perustui SDP:n vaalikampanjassa antamiin lupauksiin. Maaliskuussa oli Suomessa, Tilastokeskuksen korjatun tilastointitavan mukaisia lukuja käyttäen, 364 500 ihmistä vailla työtä.
Varsin pian tuli selväksi, ettei lupauksella ollut mitään mahdollisuuksia toteutua. Hallitusvastuussa olevat lakkasivat vähin äänin puhumasta siitä, ja tilastointitavatkin uudistettiin kosmeettisista syistä. Meni ensimmäinen Lipposen hallitus, meni toinenkin, ja kohta on mennyt puolet nykyisestäkin hallituskaudesta. Matti Vanhasen hallituksella on omat työllisyystavoitteensa, jotka jäänevät toteutumatta, mutta syyskuun tilastot toivat sentään jotain lohtua. Kevääseen 1995 verrattuna työttömyys on nyt puolittunut kuukausitasolla. Vuositasolla ollaan vielä kaukana puolituksesta.
Aikaa lupauksen toteutumiseen meni noin kaksi ja puoli kertaa arvioitua enemmän. Se ei voi todistaa mistään muusta kuin Lipposen silloisen ja sitä seuraavien hallitusten surkeasta epäonnistumisesta.
Syyskuun tilastot osoittavat, että työttömyys on kesän jälkeen pudonnut uudelle tasolle, eikä kyse ole pelkästä kausivaihtelusta. Luvuista kuitenkin puuttuu satatuhatta koulutuksessa ja muualla olevaa piilotyötöntä. Todellisuudessa Suomessa on yhä lähes 300 000 ihmistä vailla töitä, mikä on kestämättömän paljon.
Koko Suomen työttömyysaste oli syyskuussa 7,2 prosenttia, mutta se nousee siitä talven tullen. Lapissa ja Kainuussa luvut ovat yli kaksinkertaiset, mutta pohjoisessakin ne ovat onneksi alenemassa. Erityisesti Lapin kehitys on viime ajat ollut suotuisaa.
On ilman muuta hyvä, että suunta on edes tällä hetkellä tämä, mutta tyytyväisyyteen ei voi vielä mitään syytä. Työttömyys jäytää yhä myrkyn tavoin suomalaista yhteiskuntaa.
Suomi on jo onnistunut pääsemään EU:n työttömyystilastoissa hieman keskiarvon paremmalle puolelle, verrattiinpa sitten vanhoihin 15 jäsenmaahan tai uuteen laajentuneeseen unioniin. Ei silti ole mikään lohtu, että muutkin ovat samassa tai vielä pahemmassa jamassa.
Pohjoismaisessa vertailussa Suomen luvut ovat yhä kehnoimmat. Asiaa pahentaa se, että ulkomaanvelka suomalaista kohden on selvästi suurempi kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Keskiviikkona julkaistu pohjoismainen tilasto osoittaa lisäksi, että huoltosuhde eli lasten, nuorten ja vanhusten suhde työikäiseen väestöön heikkenee Suomessa nopeammin kuin muualla Pohjolassa.
Työttömyyden, valtionvelan ja väestörakenteen yhdistelmä tietää Suomelle lähivuosina suuria taloudellisia ongelmia. Työllisyyden koheneminen keventää taakkaa hieman, mutta ei missään tapauksessa ratkaisevasti. Euroopastakaan ei paljon vetoapua tule. Tuoreen asiantuntijaraportin mukaan Euroopan kilpailukyky on pahasti jumissa, ja se vaarantaa koko nykyisen hyvinvointimallin. Talouskasvu hyytyy, ja edessä on taantuminen.
Suomen politiikoiden vilpittömyyttä työllisyyden kohentamiseksi ei voi epäillä. Suurtyöttömyyden aika on vain selvästi osoittanut, ettei tavanomaisilla keinoilla oleellista muutosta parempaan saavuteta. Tästä pitää tehdä johtopäätökset ajoissa ennen kuin rakenteellinen kriisi kaatuu uudelleen päälle koko voimallaan.