Pääkirjoitus

Surkeaa seu­tu­yh­teis­työ­tä

Kiista kaupan suuryksiköistä on pahan kerran tulehduttanut Oulun seudun kuntien välit. Riitely osoittaa, ettei kuntien välinen vapaaehtoinen yhteistyö toimi.

Kiista kaupan suuryksiköistä on pahan kerran tulehduttanut Oulun seudun kuntien välit. Riitely osoittaa, ettei kuntien välinen vapaaehtoinen yhteistyö toimi.


Oulu lähikuntineen muodostaa työssäkäyntialueen, jonka asukkaille kuntarajoilla on vain vähän merkitystä. Rajojen olemassaolon ihmiset huomaavat lähinnä kylteistä, jotka vilahtavat tien varressa työ-, koulu- ja kauppamatkoilla. Tällaisella seudulla on monista asioista viisasta sopia yhdessä. Se tehostaa toimintoja, estää päällekkäisyyksiä, säästää rahaa ja ympäristöä ja on siten alueen asukkaiden edun mukaista.

Valitettavasti alueen kuntien yhteistyössä ollaan kuitenkin kaukana siitä, missä olisi syytä olla. Välejä ovat vuosien ajan hiertäneet monet kiistat. Harvoja viime aikojen onnistumisia on ollut yhteistoiminta Oulun lentoaseman kehittämiseksi.

Perusongelma on, että naapurit katsovat Oulun sanelevan yhteistyön ehdot edukseen ja havittelevan siinä sivussa naapureitaan liitoksilla syliinsä. Alueen ylivoimaisesti suurimpana kuntana Oulu taas pitää selvänä, että koko seutua koskevia ratkaisuja ei tehdä vastoin sen näkemystä.

Juuri tällä hetkellä yhteen hiileen puhaltamisen henki on ainakin Oulun, Kempeleen ja Kiimingin välillä lähellä nollaa. Syynä ovat kiistat suurten kauppapaikkojen sijoittumisesta alueelle. Kempeleen ja Kiimingin mielestä Oulu jarruttaa tahallisesti näiden kuntien jättihankkeita eli Zatelliittia ja Ideaparkia, ja Oulun puolestaan sanoo nojaavansa seudun yleiskaavaan, jonka mukaisia nämä hankkeet eivät ole.

Sekä Kempele että Kiiminki ovat Oulun ohella katkeria ympäristökeskukselle, joka on näyttänyt vihreää valoa Oulun omalle jättihankkeelle Ritaportille. Kempele haluaa jäädyttää nyt kaikki alueen suurhankkeet siksi ajaksi, että alueella päästään tekemään seudun yleiskaavan muutoksessa vaadittava uusi kaupallinen selvitys. Tähän ei suostu Oulu.

Tilannetta voi verrata takavuosien tragikoomiseen Kupla-televisiosarjaan, mutta ero on siinä, että Oulun seudun suhdesykkyrä on totta. Asian ainoa myönteinen puoli on, että alueen asukkaat eivät farssista ole vielä suuresti kärsineet. He ovat seuranneet tapahtumia sivusta ja tehneet tarpeelliset ja tarpeettomat ostoksensa jo olemassa olevissa kauppapaikoissa.

Omat paineensa kiistan ytimessä olevaan kaupparakentamiseen tuo talouden yhä jyrkkenevä alamäki. Sen perusteella olisi sitä parempi, mitä nopeammin Oulun seudulla päästäisiin rakentamaan uusia kauppakeskittymiä.

Nopeasti syntyvillä työpaikoilla perustelevat rakennustöiden aloittamista jo tänä keväänä Kiiminki ja Ideaparkin taustavoimat. Valitettavasti kunta kuitenkin on lähtenyt kiipeämään perä edellä puuhun piittaamatta voimassaolevasta seudun yleiskaavasta. Se mahdollistaa tällä hetkellä kauppakeskittymän, joka olisi kooltaan vain kolmannes kunnan tavoittelemasta 100 000 neliön mammutista. Mikään kääpiö ei kyllä olisi 35 000 neliömetrin kauppakeskuskaan.

Ideaparkin kokoluokkaa olevan Oulun Ritaportin kaava-asiat ovat putkessa, mutta se taas ei samalla vauhdilla ehdi tulla työllisyyttä pelastamaan. Sen rakennustöiden on määrä alkaa vasta vuonna 2011. Jos Kiimingin hanke kariutuu kaavaongelmiin, sitä tärkeämpää olisi, että Ritaportti saataisiin nopeutetulla aikataululla vauhtiin jo ensi vuoden aikana. Sen työllisyysmerkitys koko seudulle olisi mittava.

Kuntien kykenemättömyys sopia koko seutua koskevista hankkeista nostaa väistämättä esiin kiistojen yksinkertaisimman ratkaisun: voimien kokoamisen yhden kunnan alle koko Oulun seudulla.