Suomen Pankin johtokunnassa on tällä hetkellä neljä jäsentä. Kun yksi heistä, Sinikka Salo, jää syksyllä eläkkeelle, ajankohta on luonteva ainakin kokeilla, onko johtokunta toimintakykyinen kolmellakin jäsenellä.
Vaikka ajat eivät edes olisi taloudellisesti kireät, kaikkien toimintojen ajanmukaisuutta pitää katsoa aika ajoin kriittisesti. Keskuspankin johtajat ovat sen verran hyvin palkattuja, että arviointi on kaksin verroin paikallaan.
Eduskunnan pankkivaltuusto onkin päättänyt, ettei nimitysasiassa hötkyillä, vaan sitä harkitaan kesän yli. Valtuutettujen nokkamiehet ovat antaneet ymmärtää, ettei neljättä paikkaa todennäköisesti täytetä.
Laki ei aseta estettä, sillä johtokunnassa on oltava kolme--kuusi jäsentä. Lisäksi valtuusto voi nimetä sijaisen, jos johtokunta ei olisi muutoin päätösvaltainen. Uusi menettely on järkevä.
Jos osoittautuu, että kolmen jäsenen johtokunta ontuisi, valtuustolla on 2011 tilaisuus valita neljäs jäsen samalla kun valitaan pääjohtaja. 2011 päättyy pääjohtaja Erkki Liikasen seitsenvuotiskausi. Liikanen on ilmoittanut haluavansa jatkaa toisen kauden.
Johtokunta on kollegio, vaikka se voisi periaatteessa olla myös pääjohtajan yksin johtama päällikkövirasto. Mallia tukee se, että pääjohtaja päättää yksin keskuspankin ykköstehtävästä eli rahapolitiikasta.
Presidentti Tarja Halosen ehdokasjonon ohi nimittämä ja pankissa omaperäistä linjaa vetänyt Salo esitti Helsingin Sanomissa, ettei kollegiomallista pitäisi luopua. Kukaan ei ole tosin sitä vakavissaan esittänytkään. Finanssikriisi on osoittanut, että keskuspankeilla on euro-oloissakin roolinsa. Kolme johtokunnan jäsentä voi riittää kuitenkin vallan hyvin.