Suojelupoliisin hallussa olevaa niin sanottua Tiitisen listaa ei ole enää syytä piilotella kassakaapissa. Suponkin kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja jättää valittamatta hallinto-oikeuden päätöksestä.
Esteet listan salassapidolle ovat rauenneet viimeistään nyt, kun Helsingin hallinto-oikeuskin on arvioinut, ettei listan julkaiseminen vaaranna enää valtion turvallisuutta. Julkistamisen puolesta puhuu myös se, että kassakaappipäätöksen aikoinaan tehnyt presidentti Mauno Koivisto ja suojelupoliisin silloinen päällikkö Seppo Tiitinen ovat muuttaneet kantansa. Julkistaminen sopii niin ikään presidentti Tarja Haloselle.
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Supon pitää antaa lista sitä pyytäneelle Nelosen toimittajalle Susanna Reinbothille. Hän teki palveluksen yhteiskunnalle, kun älysi valittaa tietojen salaamisesta hallinto-oikeuteen. Reinboth pyysi listaa Supolta sen jälkeen, kun Koivisto arvioi viime syksynä, että listan julkistamatta jättäminen aiheuttaa suuremman vahingon kuin sen julkistaminen.
Supolla on vielä mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos se haluaa salata listan. Korkein hallinto-oikeus nimittäin päätti 2003, että suojelupoliisin päätös salata Tiitisen lista on laillinen. Päätösvalta listan julkaisemisesta oli KHO:n mukaan suojelupoliisilla. Olosuhteiden katsotaan nyt kuitenkin muuttuneen.
Suponkin on syytä tunnustaa tosiasiat tämän jälkeen ja lopettaa vuosikausia jatkunut kuurupiilo. Supon uskottavuus ei kärsi siitä, että se jättää valittamatta ja julkistaa listan suosiolla. Supon uudella johtajalla on nyt näytön paikka. Hänen odotetaan osoittavan tilannetajua, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Eräät oikeusoppineet ovat arvioineet, että hallinto-oikeuden linjaus johtaa listan julkistamiseen, vaikka asiasta valitettaisiinkin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Supolta loppuvat siten perusteet salassapidolle.
Ei ole pystytty osoittamaan, että listan luovuttaja olisi aikoinaan edellyttänyt sen salaamista. Julkistaminen ei liioin voi vaarantaa Suomen turvallisuutta, koska DDR:n valtiota ja sen turvallisuusviranomaista Stasia ei ole enää olemassa. Supo on perustellut nihkeää kantaansa myös listalla olevien ihmisten yksityisyyden suojalla. Leimautumisvaara on liioiteltu, sillä listan perusteella ei aikoinaan ole aloitettu esitutkintaa.
Vaatimukset Tiitisen listan julkistamisesta ovat pulpahtaneet pintaan tavan takaa sen jälkeen, kun kuusi vuotta sitten paljastui, että suojelupoliisi oli saanut 1990 länsisaksalaisilta turvallisuusviranomaisilta nimilistan henkilöistä, joiden arveltiin olleen Stasin yhteistyökumppaneita Suomessa. Listalla on 18 nimeä, joukossa ulkoasiainhallinnossa työskennelleitä virkamiehiä ja poliitikkoja.
Huhut nimistä ovat velloneet vuosikausia. Stasin niin sanotun Rozenholz-aineiston perusteella suojelupoliisi puolestaan aloitti 2002 tutkinnan Alpo Rusia vastaan. Hänen epäiltiin vakoilleen DDR:n hyväksi. Näyttö Rusia vastaan ei riittänyt. Hän vaati tuolloin oikeudessa Stasi-listan julkistamista. Rusin avustajat puolestaan julkistivat oman listansa epäillyistä DDR:n yhteyshenkilöistä.
Huhuilta on korkea aika katkaista siivet. Monivuotisen, laajan keskustelun perusteella on käynyt selväksi, ettei Stasin listalle päätyminen välttämättä merkitse syyllisyyttä. Toisaalta se on myös mahdollista. Sen takia olisi jo korkea aika saada selvyys siitä, onko listassa kyse tyhjänpäiväisestä nimiluettelosta vai vakavaksi tarkoitetusta asiakirjasta. Tilinteko menneisyyteen ja suomettumisen aikaan on syytä viedä loppuun saakka.